Arkisto

Artikkelit jotka on merkitty avansanalla ‘Yhteiskunta’

Tarvitseeko poliisin noudattaa lakia?

maaliskuu 25th, 2010 Ei kommentteja

Olen lähiaikoina kummaksunut Suomen poliisin käytäntöjä useastikin, pääasiassa liittyen ministeriön laittomien ohjeiden noudattamiseen ampuma-aseiden kanssa ja siihen että nykyisen lain sijaan noudatetaan jotain mahdollisesti joskus, jossain muodossa, tulevaa lakia. Tänään sitten lehdestä löytyi uusi tapaus.

Se miten ampuma-aseiden kanssa on toimittu väärin on märehditty tuolta osin moneen kertaan tässäkin blogissa ja todettu vääräksi hallinto-oikeudenkin toimesta, mutta uusin tapaus liittyy näiden parin isoäidin karkoitukseen:

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan ratkaisun taustalla on se, että asiaan liittyvän lainsäädännön odotetaan muuttuvan jo lähiaikoina.

Poliisin ohjeiden mukaan käännytys olisi oikeuden päätöksen jälkeen aloitettava välittömästi, mutta Paateron mukaan poliisi voi tulkita omia ohjeitaan niin kuin parhaaksi katsoo.

Asiassa on päätöksen antanut jo korkein hallinnollinen oikeustasommekin, korkein hallinto-oikeus, nyt kuitenkin poliisin mielestä tätä ei tarvitse noudattaa. En käsitä. Voikohan tätä soveltaa muuallekin? Esimerkiksi vedota tv-maksun maksamatta jättämiseen sillä, että lähiaikoina on todennäköisesti tulossa laki joka poistaa tv-maksun nykyisessä muodossaan. Veikkaan että ei menisi läpi.

Se että poliisi ei noudata nykyistä lakia on todella outoa, ”uutta lakiahan” ei ole olemassa niin pitkään kunnes eduskunta on sen hyväksynyt – siihen asti se on sanahelinää ja arvailuja. Suuri mahdollisuus on myös että mitään ”uutta lakia” ei ole edes tulossa!

Täkäläinen oikeusjärjestelmä on toki tunnettu siitä, että ensimmäinen ”oikea” oikeusaste on hovioikeus, käräjäoikeuden jääden vain pakolliseksi välivaiheeksi, mutta että korkeimmankaan oikeusasteen päätöksillä ei ole enää mitään väliä pistää koetukselle uskon koko systeemiin.

Todettakoon näin loppuun, että minulle on ihan se ja sama jäävätkö nämä mummot tänne, vai lähetetäänkö heidät kotiin. Kritisoin vaan sitä että nykyään tuntuu poliisilla olevan ihan omat säännöt, joita eivät koske korkeimmankaan hallinto-oikeuden päätökset.

Onko todella näin että poliisilla on tässä maassa ihan omat ylivaltaiset sääntönsä?

Aiheet:Yleinen Avainsanat:,

Onko oikeasti olemassa mitään hysteriaa vaativaa ongelmaa?

helmikuu 28th, 2010 Ei kommentteja

Luvallisella yhden käden aseella tehdään tavallisena vuonna keskimäärin vain kaksi surmaa. Jos tilastossa huomioidaan koulusurmat, jää käsiasesurmien määräksi 2000-luvulla yhä 4,4 surmaa vuodessa. Vaikka yksikin kuollut on liikaa, niin onko kuitenkaan olemassa mitään hysteriaa vaativaa ongelmaa?

Tiesitkö, että tavallisena vuotena suomalaisista…

84 tukehtui ruokaansa
80 kuoli paleltumalla
75 paloi hengiltä
56 surmattiin teräaseella
41 voitti päävoiton lotossa
39 kuoli saunan kuumuuteen
2 ammuttiin luvallisella pistoolilla

Luvallisten pistoolien lunastaminen maksaisi noin 300 miljoonaa euroa, entäpä jos sijoittaisimme summan terveydenhuoltoon ja koulujärjestelmään?

Lähde: http://www.suomenasehistoriallinenseura.fi/uploads/tiedotteet/ilmoitus1.pdf (jonka lähteenä mm : http://www.optula.om.fi/ ja http://www.stat.fi/ )

Aiheet:Yleinen Avainsanat:,

Hallinto-oikeus perusti päätöksen oikeudenmukaisesti lakiin

marraskuu 18th, 2009 Ei kommentteja

Helmikuussa käynnistämäni prosessi on nyt saatettu Helsingin Hallinto-oikeuden toimesta päätökseen – päätös perustui lakiin (niinkuin sen kuuluukin), joten valitukseni meni läpi. Tämä on nyt omien laskujeni mukaan kai kymmenes harrastajan voittama tapaus samasta aiheesta.

Poliisin päätös käyttää sisäasiainministeriön kiertokirjettä lakia korkeampana dokumenttina kaatui odotetusti. Helsingin hallinto-oikeus toteaa päätöksensä perusteluissa:

Ampuma-aselain 53 §:n 1 momentin mukaan hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi.

Ampuma-aselaista annetun hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) 53§:n 1 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan hallussapitolupa olisi pääsääntöisesti annettava toistaiseksi voimassa olevana. Ertityisestä syystä hallussapitoluvan voisi kuitenkin antaa määräaikaisena. Tämä voisi olla perusteltua muun ohella silloin, kun kyseessä on luvansaajan ensimmäinen ampuma-ase.

Poliisilaitos on myöntänyt N.N:lle kymmenen vuoden määräaikaiset hallussapitoluvat <aseiden tekniset tiedot poistettu> perustellen päätöstään sisäasiainministeriön 29.9.2008 antamalla ohjeella. Poliisilaitoksen päätöksen perusteluissa ei ole esitetty ampuma-aselain 53 §:n 1 momentissa erityistä syytä ampuma-aseen hallussapitolupien antamisen määräaikaisuudelle. Näin ollen poliisilaitoksen päätös on kumottava ja asia palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ensimmäinen erä on nyt siis voitettu, seuraavaksi pitää asioida poliisin kanssa uusien lupakorttien saamiseksi jotta saadaan nekin hoidettua oikeilla merkinnöillä oleviksi…

Toivoa vain sopii että jossain vaiheessa näiden lainvastaisten ohjeiden käyttö lopetetaan ja sitä myöten kunniallisten harrastajien kyykytyskin vähenee.

Aiheet:Yleinen Avainsanat:, ,

Prosessi etenee: vastaselvitys toimitettu hallinto-oikeudelle

toukokuu 1st, 2009 Ei kommentteja

Sain jo melkein kuukausi sitten vastineen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta, sekä Lääninhallituksen poliisiosastolta Hallinto-oikeudelle tekemääni valitukseen – ensimmäinen oli ihan perusasiallinen mutta jälkimmäinen vastaus oli sama paperi mikä on lähetetty jokaiselle heidän alueella valituksen tehneelle – omalla kohdallani tuossa ei edes vastattu siihen asiaan mistä valitin.

Jotenkin tuntuu oudolta että poliisi ei ymmärrä hallintolakia / perustuslakia. Sielläkun määritellään se, että lakia alemmalla ohjeella ei voi säätää lain kanssa ristiriitaisia asioita. Tästä esimerkkinä Ampuma-aselaki ja sen 119§ määrittelee sisäministeriölle ne oikeudet, joista se voi päättää tai antaa lupaviranomaista sitovia ohjeita. Oikeuksiin ei kuulu jonkin tietyn aseluokan määritteleminen luvan myönnössä vain määräaikaisiin lupiin perustuvaksi pääsäännöksi kategorisesti. Sisäministeriö ei voi täten kumota ampuma-aselain pääsääntöä jonka mukaan luvat on myönnettävä toistaiseksi voimassa olevina. Tällaisesta kategorisesta luokittelusta ei voida määrätä lakia alemmalla kiertokirjeellä jo perustuslakiin nojaten.

Lupaviranomainen on selvästikin käsittänyt tilanteen väärin. Ohje, oli se minkälainen hyvänsä, ei määritelmällisesti voi olla lain yläpuolella tai sisältää lainvastaisia tulkintoja asioista ja periaatteista, jotka on lain, perustuslain sekä lakiehdotuksen perusteluosion kautta jo toisin yksilöity.

Annoin vastineeni näihin kirjeisiin ja toimitin ne määräaikaan mennessä Hallinto-oikeuteen – nyt sitten varmaan odotellaan kuukausia että prosessi etenee.

Voi tosin olla että saan toisenkin prosessin tässä aikaiseksi, koska kävin hakemassa pari viikkoa sitten uuden pistooliluvan taas, joka sekin tuli lainvastaisen ohjeen mukaisesti 10v määräajaksi.

Median asenteellisuudesta

huhtikuu 8th, 2009 Ei kommentteja

Näin ammunnanharrastajana olen saanut viimeisen pari vuotta lukea lehdistöstä millon mitenkin muotoiltuja ja selvästi puolueellisia uutisointeja – etunenässä näissä on kunnostautunut mm Helsingin Sanomat, jonka tilauksen irtisanoimmekin jokunen aika sitten juurikin tästä syystä. Kun juttuja luki niin mieleen juolahtikin yleensä että minne on kadonnut se uutisointi, joka ei itsessään ota kantaa vaan kertoo faktat, eli antaa lukijan itsensä päättää mitä mieltä on? Tätä uutisointia toki harrastaa moni muukin valtamedia.

Tänään katsoessamme MTV3:n 45min ohjelmaa tuli jotenkin näin ateistihenkisenä ihmisenä sama fiilis mitä Hesarin aseuutisoinneista on tullut – toimittaja oli nimittäin selvästi jo etukäteen päättänyt mitä mieltä asiasta pitää olla. Jutussa käsiteltiin vapaa-ajatettelijoiden halajamaa mainoskampanjaa, missä sloganina on ”jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa”. Kampanja on saanut paljon huomiota pitkin Eurooppaa, mutta nyt Suomalaiset bussiyhtiöt ovat alkaneet halajamaan vastaan. Jos ajatellaan uskonnonvapautta, sekä sananvapautta niin aika outoa että vapaa-ajattelijat eivät saa mainostaa julkisissa kulkuvälineissä, kun esimerkiksi Kirkko voi mainostella omia palveluitaan, nuorten nettikirkoista lähtien, siellä ilman mitään mutinoita.

Toki on tiedossa että kirkon pitkät koukerot ovat syvällä politiikassa, mutta nyt ne alkavat selkeästi näkymään jo markkinataloudenkin puolella. Mikäli jotain tämänkaltaisia mainoksia kielletään pitäisi varmaan kieltää myös kaikenlainen poliittinen mainonta. Yhdenvertaisuudesta tässä nyt ei ainakaan ole kyse.

Aiheet:Yleinen Avainsanat:, ,

Kun raha kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa?

maaliskuu 1st, 2009 Ei kommentteja

Tänään aamulla kun avasin tietokoneen meinasin lennähtää tuolista selälleni, Arkkipiispa Jukka Paarma ehdottaa, että evankelisluterilaisen kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin. Perusteina hänen mielestestään lisäraha on oikeutettua, koska ”taantuma ja jäsenkato syövät kirkon taloutta, mutta sen yhteiskunnallisten tehtävien määrä ei ole vähenemässä”. Koko alkuperäisen jutun löytää : HS

Jotenkin tuntuu kummalta että kirkko ei tajua kansan äänestävän jaloillaan sen vanhoillisuuden ja ahdasmielisyyden takia, sitten kun kansa lähtee niin tuleekin paniikki ja rahaa pitäisi saada lisää. Mutta miksi? Kirkko on miljardiomaisuudellaan varmaankin Suomen rikkaimpia instituutiota ja sen sijoitukset, metsät, kiinteistöt (muut kuin kirkot), taideaarteet sun muut varmasti olisivat muutettavissa rahaksi jos tiukka paikka tulisi. Muutenkin kun katsoo esimerkiksi kirkon tilinpäätöstä vuodelta 2007, joka on reilusti ylijäämäinen, lisärahan vinkuna kuulostaa enemmänkuin oudolta.

Kirkolla on Kauppalehden viime syyskuussa tekemän selvityksen mukaan jättiomaisuus. Vuonna 2007 evankelisluterilaisen kirkon ylijäämä oli noin 45 miljoonaa euroa, kassassa oli likvidejä varoja noin 800 miljoonaa euroa ja varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa – ja tästä väkisinkin puuttuu omaisuutta.

Kirkko saa valtiolta osuuden yhteisöverosta, koska kirkko hoitaa muun muassa väestökirjanpitoa, kulttuurirakennusten suojelua ja hautausta. Nämä kaikki olisivat helposti hoidettavissa muunkin tahon toimesta, väestökirjanpitoa varten meillä on jo väestörekisteri ja hautauksenkin voisi siirtää valtiolle – tämä olisi jopa luonnollista. Kulttuurirakennuksia varten meillä on museovirasto.

Nykyinen malli, jossa yritykset maksavat kirkolle, on jotenkin nurinkurinen. Otetaan vaikka tilanne jossa yksikään yrityksen työntekijä, omistaja tai asiakas ei ole kirkon jäsen – silti täysin uskonnottoman yrityksen pitää maksaa kirkolle. Maassa jossa on uskonnonvapaus tämä on erittäin eriskummallista ja kun muistetaan vielä että tästä rahasta nauttii vaan muutama kirkko kymmenien muiden jäädessä puille paljaille on myöskin tasavertaisen kohtelun näkökulmasta ratkaisuna outo.

Vaikka itse en maksa (enää) kirkollisveroa ihmettelen sitä miksi valtionkirkkoajattelua jaksetaan tukea vanhojen perinteiden vuoksi valtion puolelta. Olisikohan tässäkin aika siirtyä elämään jo 2000 lukua ja antaa EvLut kirkonkin rahoittaa itsensä ilman valtion tukea tai suoraa verotustuloa – kansa heräisi ajattelemaan kun kirkkomaksu tulisi vaikkapa kerran vuodessa laskulla eikä piilotettuna verokorttiin? Tapakristityistäkin yhä useampi löytäisi netistä erosivuston ja prosentit näyttäisivät vieläkin kurjemmilta kirkon kannalta.

Jos kirkon kannatus ja tarve yhteiskunnassa on niin suurta kuin kirkko itse väittää, niin silloinhan se varmasti saisi helposti jäsensä rahoittamaan myös toimintansa ilman valtion auttavaa kättä? Vai onko kirkko kuin yritys, jonka tavoitteena on haalia mahdollisimman paljon maallista mammonaa ja tuottaa voittoa niin paljon kuin pystyy? Siltä tuo ylijäämä tilinpäätöksessä sekä mittava omaisuus melkein jopa näyttää…

Aiheet:Yleinen Avainsanat:, ,

Valitus toimitettu hallinto-oikeudelle

helmikuu 18th, 2009 2 kommenttia

Pari viikkoa sitten pohdiskelin valittaisinko Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen minulle antamista määräaikaisista aseluvista hallinto-oikeuteen ja päätös kaartui valituksen puolelle – tänään sitten kärräsin aamulla paperit Pasilaan.

Tutkiskelin sekä ampuma- että perustuslakiamme ja konsultoin asiantuntijoilta tietoa ja suhteellisen selkeästi näin että valitukselle oli aihetta. Taustaa:

Pääasiassa siis pyydän hallinto-oikeutta palauttamaan asian oikaistavaksi, itse oikeusastehan ei muuta suoranaisesti päätöksiä vaan palauttaa ne viranomaiselle muutettavaksi. Vaatimus tarkemmin koskee Itä-uudenmaan poliisilaitoksen tekemiä määräaikaisia lupapäätöksiä jotta hallussapitoluvat saataisiin ampuma-aselain mukaisesti muutettua toistaiseksi voimassa olevaksi.

Itä-uudenmaan poliisilaitos on myöntäessään ostoluvan kyseisille pistooleille asettanut lupaan ehdon, jonka mukaan saatava hallussapitolupa on voimassa määräajan 10 vuotta myöntöpäivästä lukien .

Ampuma-aselaki vuodelta 1998 kuitenkin lähtee siitä pääperiaatteesta että hallussapitolupa tulee myöntää toistaiseksi voimassa olevana, jollei sitä erityisestä syystä ole myönnettävä määräaikaisena.

Ampuma-aselain 53§ kertoo seuraavaa:

Hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot
Hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi HE 183/1997 ko. lainkohtaa selvennetään määräaikaisuuden perusteista seuraavalla tekstillä:

53 §. Hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot.
1 mom. Ampuma-aseen pysyvään hallussapitoon oikeuttava hallussapitolupa annettaisiin tavallisesti luvan voimassaoloaikaa rajoittamatta. Hallussapitolupa olisi siten pääsääntöisesti annettava toistaiseksi voimassa olevana. Erityisestä syystä hallussapitoluvan voisi kuitenkin antaa määräaikaisena. Tämä voisi olla perusteltua muun ohella silloin, kun kyseessä on luvansaajan ensimmäinen ampuma-ase. Jos luvan hakija ei kykene tarkoin selvittämään aseharrastuksensa laatua ja aktiivisuutta, lupahakemus tulisi yleensä hylätä, koska lakiehdotuksen 45 §:n 2 momentissa tarkoitetut lupaedellytykset eivät tuolloin täyttyisi. Tapauksissa, joissa luvan hakijan antama selvitys aseharrastuksestaan ei täysin tyydytä lupaviranomaista, luvan antaminen määräaikaisena voisi olla kuitenkin perusteltua.

Lupaa haettaessa on selvitetty muun ohella tarkoin harrastuksen kohde ja aktiivisuus, eikä hakija ei ole lain sanan tarkoittama vasta-alkaja eikä kyseessä ole myöskään ensiaseen hankinta. Hakijalla on entuudestaan vastaavia pistooleita, vastaavaan käyttötarkoitukseen, jotka on myönnetty voimassa olevan aselain aikana ja joiden ominaisuudet ovat vastaavat kuin haettujen lupien kohteina olevissa aseissa. Lisäksi hakijalla on jo ennen näitä lupia 4 kpl erilaisia ampumaharrastusaseita, jotka lippaan kapasiteetin ja tulivoiman osalta ovat suurempia kuin hakemuksen kohteena olevat ampuma-aseet ja näiden haluussapitoluvat ovat kaikki myönnetty saman poliisilaitoksen taholta toistaiseksi voimassa olevina.

Suomen Perustuslaki määrittää pykälässä 107:

Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa

asiaa käsitellään myös pykälässä 2:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Itä-uudenmaan poliisilaitos ei ole esittänyt määräaikaisuuden perusteeksi mitään sellaista seikkaa, joka perustuu voimassa olevaan ampuma-aselakiin, hallituksen esitykseen ampuma-aselaista tai siihen liittyviin asetuksiin tahi sisäministeriön toimintavallassa oleviin, asetuksista ja laeista johtuviin päätöksiin. Itä-uudenmaan poliisilaitos on määräaikaisessa lupapäätöksessään vedonnut vain sisäministeriön ohjeeseen SM Dno/2008/1009 kirje 29.09.2008, joka määräaikaisuden perustetta arvioitaessa ja viranomaista sitovana ohjeena on lainvastainen.

Katson että vedoten sekä perustuslakiin että voimassaolevaan ampuma-aselakiin on Itä-Uudenmaan poliisilaitos virheellisesti jättänyt myöntämättä hakeamiani lupia toistaiseksi voimassaolevina ja pyydän tähän Hallinto-oikeudelta nyt oikaisua.

Paperit on tosiaan nyt jätetty ja ystävällinen neitihenkilö kirjaamossa kertoi käsittelyajan olevan lähes vuoden, joten nyt sitten vaan odotellaan 🙂

Aiheet:Yleinen Avainsanat:, ,

Aseluvista valittaminen hallinto-oikeuteen

helmikuu 4th, 2009 2 kommenttia

Kävin viime viikolla poliisin luona haastattelussa, koska olin hakenut viittä uutta aselupaa ja uusien säännösten mukaan kaikki käsiaseiden hakijat pitää joka kerta haastatella. Itse haastatteluprosessi ei ollut kummoinen, kaksi poliisia jututtivat minua 15min, tsekattiin yhdessä hakemukset läpi ja kerroin vielä suullisesti kaikille aseille käyttötarkoitukset (jotka oli kirjallisesti jo hakemuksissa). Haastattelu hoitui asiallisesti niinkuin se näin kilpaurheilijan kanssa pitäisikin tapahtua, liitteinä oli asianmukaiset harrastuspäiväkirjat sekä toki kauden 2008 kilpailutulokset, mukaanlukien mm SM-kisojen tulokset, seurojen harrastustodistukset, ampumaurheiluliiton alaiset ampujantutkinnot sekä toki lisenssit sun muut vastaavat dokumenti – lääkärintodistusta unohtamatta.

Kaikki luvat myönnettiin, mutta toisinkuin aselaki sanoo, niin poliisi myönsi luvat uusien säännösten mukaisesti 10 vuoden määräajaksi. Aselaki toteaa suhteellisen yksiselitteisesti että luvat olisi pitänyt tulla ”toistaiseksi”, kuten kaikki aiemmat lupani ovat. Tästä aiheesta ajattelin valittaa hallinto-oikeuteen.

Heti Kauhajoen murheellisten tapahtumien jälkeen sisäministeriö painoi paniikkinapin pohjaan ja yhden viikonlopun aikana kasasi suhteellisen järjettömän säännöspaketin, jossa laitettiin pistooliluvat määräaikaisiksi ja alettiin vaatimaan kaikenmaailman todistuksia millon mistäkin asiasta – tässähän kukaan ei muistanut että sekä Jokelan että kauhajoen murhenäytelmät tapahtuivat juurikin määräaikaisesti luvitetuilla aseilla, eli määräaikaisuus ei tuollaisilta pelasta ihmiskuntaa. Lääkärintodistukset olivat myös tuossa ohjeessa vaatimuslistalla ja niitä alkoi olla todella vaikeaa saada, koska lääkärit eivät niitä mielellään kirjoita, onneksi itselläni löytyy suvusta lääkäri joka tuntee minut ja homma ei ollut ongelma – kymmenet muut harrastajat joita olen jututtanut eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Lupapaperit saapuivat fyysisesti eilen. Soittelin laitokselle ja ihmettelin kun mukana ei tullut hallintolain vaatimaa päätöstä ja valitusohjetta. Kanslisti, joka puhelimessa oli, vaikutti todella nyrpeältä ja ymmärtäähän sen toisaalta, vaikka selitinkin että ei tässä hänen työtään ole tarkoitus arvostella vaan valittaa ministeriön aselainvastaisesta ohjeistuksesta. Hallinto-oikeushan lukee mitä laki sanoo, eikä katsele ohjeistuksia – ainakaan sen ei pitäisi.

Kanslistin kanssa käydyn puhelun jälkeen minulle jäi muistiinpanoina ylös, että valituspäätökset saisin vasta joskus myöhemmin kun aseluvat olisivat käytetty ja aseet näytetty poliisille (ts hallussapitolupaprosessi käynnistynyt) – tämä tosin muuttui aika nopeasti kun pari tuntia edellisen puhelun jälkeen minulle soitti itse lupaosaston päällikkö joka ihmetteli valitusinnokkuuttani. Sain komisariolle selvitettyä tarkoitusperäni ja hänkin ymmärsi mitä ajoin takaa – kansalaisena minun pitää noudattaa lakia ja jos poliisi ei päätöksessään noudata lakia suoraan (perustuslaissa määritetty) niin minulla on oikeus tästä valittaa.

Poliisia ei sinänsä luulisi kiinnostavan valitanko vai en, koska hehän noudattavat esimiehiltään ja ministeriöltä saamiaan ohjeistuksia, eikä hallinto-oikeus rankaise poliisia vaikka se katsoisi että lupamenettelyssä on tehty virhe. Itseasiassa useat lupakäsittelijät kehottavatkin kaikkia valittamaan lupapäätöksistä, koska heidänkin mielestään ministeriön ohje rikkoo lakia.

Poliisi lupasi toimittaa valituskelpoisen päätöksen ja valitusohjeet pikapuoliin, jään odottamaan niitä ja katson niiden saavuttua mitä teen valituksen kanssa. Onneksi tuttu juristi lupasi auttaa ja lukea valitukseni läpi, sekä auttaa mahdollisesti sen hienosäädössä.

Aseluvat menossa määräaikaisiksi

tammikuu 18th, 2009 1 kommentti

Tämä viikonloppu tuli vietettyä aika pitkälti Santahaminan varuskuntasaarella suorittamasa Sovelletun ReserviläisAmmunnan (SRA) turvakurssia. Kurssiin kuului ammuntojen ja kokeiden (läpi menivät) lisäksi myös kasa luentoja – mukana poliisin lupayksikön luento aseluvista.

Suomessa on jonkinaikaa nyt ollut mielenkiintoinen tilanne, poliisi sanoo suoraan ettei ministeriöstä tulleet ohjeistukset perustu aselakiin, mutta silti niitä on pakko noudattaa esimiesten käskyllä. Samaan hengenvetoon poliisi itse kehottaa luvanhakijoita valittamaan hallinto-oikeuteen aselainvastaisista lupapäätöksistään. Mielestäni on hölmöä että poliisi viranomaisena tekee yleensä lain kanssa ristiriidassa olevia päätöksiä, varsinkin kun seuraavassa lauseessa todetaan jo että laki menee tiukassa paikassa kaikkien ohjeistuksien ohi ja oikein mainostetaan valitusta. Valitus on toki hyvä idea, mutta jo pelkkä tuon laatiminen kustantaa juristin tekemänä noin 1000e, eli aikamoinen lovi tuostakin tulisi.

Viimeaikaiset ohjeet ovat toki jo pientä osviittaa mitä uusi aselaki on tuomassa harrastajien päänsäryksi ensi syksynä – uutisointi vahvistaa että määräaikaisuudet olisivat tulossa lupiin pysyvästi. Vastuu uusinnan muistamisesta on toki aseen omistajalla ja unohdus tietää aselainrikkomisesta rapsut + muittenkin aseiden takavarikoinnin? Kuinkas moni onkaan unohtanut uusia 10 vuoden passinsa määräajassa? Minä ainakin… Jos jotain positiivista haetaan uutisesta niin täyskielto höpötyksestä on aika pitkälti luovuttu.

Itselläni on tällähetkellä vetämässä 5 uutta lupahakemusta, kun luvat todnäk tulevat määräaikaisina pitää kyllä vakavasti harkita tuota poliisin ehdotusta valituksesta hallinto-oikeuteen. Onneksi Vantaalla lupien käsittely suoritetaan ainakin toistaiseksi sen tään kohtuullisessa ajassa – Helsingissä nimittäin lupahallinto on ruuhkautunut niin, että lupapäätöstä saa odottaa 2-3 kuukautta.

Jottei lupapolitiikan pohdinta veisi mieltä liian apeaksi, laitetaan loppuun kevennykseksi vielä SRA-aiheinen lajivideo :


Lähde: http://www.youtube.com/watch?v=5RnluQoieHI

Aiheet:Yleinen Avainsanat:,

Kalapuikoista ja mediasta

tammikuu 14th, 2009 Ei kommentteja

Jotenkin tuntuu että nykyään ei mitään voi enää tehdä ilman poliisia tai median mässäilyä, nyt lehdet kertoivat että Vantaalaisessa koulussa orastava nuorisorikollinen(?) oli ottanut kolmen kalapuikon rapean kalapalan (Vantaan kaupunki halusi oikaista tämän) sijaan neljä ja tämän vuoksi oli paikalle tarvittu poliisit…

Ilta-Sanomien mukaan kahina sai alkunsa ruokalan jonosta viime torstaina, kun 13-vuotias oppilas otti lautaselleen neljä kalapuikkoa sallitun kolmen sijasta.

Poika ei suostunut laittamaan ylimääräistä kalapuikkoa takaisin tarjoiluastiaan emännän pyynnöstä huolimatta.

Poikaa yrittivät sen jälkeen puhutella opettajat ja kuraattori. Lopulta opettajanhuoneesta soitettiin paikalle poliisipartio.

Tai no, Vantaan kaupunki tosiaan oikaisi tämän:

Vantaan kaupungin sivistystoimen tiedotteen mukaan koulussa ei tarjoiltu kalapuikkoja vaan rapeita kalapaloja.

Lähde: HS

En tiedä pitääkö tämä ymmärtää niin että kalapuikkojen kohdalla kaikki olisi ollut ok, mutta rapeiden kalapalojen hamstraaminen oli jo sen verran törkeä rikos että poliisihan siinä piti paikalle saada. Sinänsä kyseinen opiskelija lienee onnellinen, ettei nähtävästi omista aseita, koska tässähän vähintään olisi jo nekin takavarikoitu. Nykyäänkun sekin tuntuu olevan muodissa, kuten olemme Halla-ahonkin tapauksessa huomanneet.

Jos katsotaan viimeaikaista halua milloin minkäkin asian täyskieltämiseksi on varmaan pakko jäädä odottamaan missä vaiheessa näiden pahamaineisten rapeiden kalapalojen kohdalle iskee täyskielto. Kapeakatseisten kieltäjien mielestähän tässä naivissa kieltoilmapiirissä lähtökohta ole se että kaikki mikä on kielletty poistuu maapallolta – kuten laittomat aseet, huumeet ja ihmisten tappaminenkin on poistunut kun ne on kielletty – kaipa se toimii sitten nälkäisiin koululaisiinkin?


Jos ylläoleva Hesarin uutinen on surkuhupaisa poliiseineen niin eräs viimeviikon tapahtuma kuvaa sitten taas median toisenlaista käyttäytymistä – vastapainona rapeiden kalapalojen kaltaisen höpöhöpön uutisointiin Jyväskylän kolmen hengen vaatineen ampumavälikohtauksen uutisointi muuttui hetkessä pääjutusta vaietuksi latteudeksi.

Jos katsotaan karkeasti niin homma eteni about seuraavalla tavalla:

1) Tieto ampumisista Jyväskylän Pupuhuhdassa saapuu
2) Kaikki lehdet tekevät asiasta pääjutun, media rummuttaa uutista ja suunnilleen alleviivaa taas termiä käsiase
3) Keskustelupalstoilla aseenomistajista tehdään taas kaistapäisiä hulluja ja aseet muuuttuvat demonisiksi metallipaloiksi
4) Vähitellen selviää että kyseessä on Romanien välisistä välienselvittelyistä (HS) -> Media vaikenee ja uutiset vedetään pääpaikalta pois koska mediaseksikkyys katosi
5) Joidenkin päivien jälkeen selviää että aseet olivat laittomia – tästä uutisoidaan suht huomaamattomasti.

Poliisi on takavarikoinut tapahtumapaikalta kolme käsiasetta, joista kaksi oli luvattomia. Kolmas ase löytyi poliisin rekistereistä, mutta oli laittomilla teillä, sillä se ei kuulunut kenelläkään tapaukseen osallisista.

lähde: KSML

Näin se homma etenee 😀 Taaskaan ei asekiellolla olisi ollut apua tähän, koska edelleenkin nämä mainitut luvattomat aseet olivat jo valmiiksi kriminalisoituja!

Pitäisikö rapeiden kalapalojen ja nälkäisten koululaisten lisäksi kieltää siis vielä jotain muutakin? Nuo laittomat aseet ja toisten tappaminenhan ovat jo kiellettyjä…

Aiheet:Yleinen Avainsanat:

Bad Behavior has blocked 604 access attempts in the last 7 days.