Jassun elämää

Näin ammunnanharrastajana olen saanut viimeisen pari vuotta lukea lehdistöstä millon mitenkin muotoiltuja ja selvästi puolueellisia uutisointeja – etunenässä näissä on kunnostautunut mm Helsingin Sanomat, jonka tilauksen irtisanoimmekin jokunen aika sitten juurikin tästä syystä. Kun juttuja luki niin mieleen juolahtikin yleensä että minne on kadonnut se uutisointi, joka ei itsessään ota kantaa vaan kertoo faktat, eli antaa lukijan itsensä päättää mitä mieltä on? Tätä uutisointia toki harrastaa moni muukin valtamedia.

Tänään katsoessamme MTV3:n 45min ohjelmaa tuli jotenkin näin ateistihenkisenä ihmisenä sama fiilis mitä Hesarin aseuutisoinneista on tullut – toimittaja oli nimittäin selvästi jo etukäteen päättänyt mitä mieltä asiasta pitää olla. Jutussa käsiteltiin vapaa-ajatettelijoiden halajamaa mainoskampanjaa, missä sloganina on “jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa”. Kampanja on saanut paljon huomiota pitkin Eurooppaa, mutta nyt Suomalaiset bussiyhtiöt ovat alkaneet halajamaan vastaan. Jos ajatellaan uskonnonvapautta, sekä sananvapautta niin aika outoa että vapaa-ajattelijat eivät saa mainostaa julkisissa kulkuvälineissä, kun esimerkiksi Kirkko voi mainostella omia palveluitaan, nuorten nettikirkoista lähtien, siellä ilman mitään mutinoita.

Toki on tiedossa että kirkon pitkät koukerot ovat syvällä politiikassa, mutta nyt ne alkavat selkeästi näkymään jo markkinataloudenkin puolella. Mikäli jotain tämänkaltaisia mainoksia kielletään pitäisi varmaan kieltää myös kaikenlainen poliittinen mainonta. Yhdenvertaisuudesta tässä nyt ei ainakaan ole kyse.

• 

Tänään aamulla kun avasin tietokoneen meinasin lennähtää tuolista selälleni, Arkkipiispa Jukka Paarma ehdottaa, että evankelisluterilaisen kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin. Perusteina hänen mielestestään lisäraha on oikeutettua, koska “taantuma ja jäsenkato syövät kirkon taloutta, mutta sen yhteiskunnallisten tehtävien määrä ei ole vähenemässä”. Koko alkuperäisen jutun löytää : HS

Jotenkin tuntuu kummalta että kirkko ei tajua kansan äänestävän jaloillaan sen vanhoillisuuden ja ahdasmielisyyden takia, sitten kun kansa lähtee niin tuleekin paniikki ja rahaa pitäisi saada lisää. Mutta miksi? Kirkko on miljardiomaisuudellaan varmaankin Suomen rikkaimpia instituutiota ja sen sijoitukset, metsät, kiinteistöt (muut kuin kirkot), taideaarteet sun muut varmasti olisivat muutettavissa rahaksi jos tiukka paikka tulisi. Muutenkin kun katsoo esimerkiksi kirkon tilinpäätöstä vuodelta 2007, joka on reilusti ylijäämäinen, lisärahan vinkuna kuulostaa enemmänkuin oudolta.

Kirkolla on Kauppalehden viime syyskuussa tekemän selvityksen mukaan jättiomaisuus. Vuonna 2007 evankelisluterilaisen kirkon ylijäämä oli noin 45 miljoonaa euroa, kassassa oli likvidejä varoja noin 800 miljoonaa euroa ja varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa – ja tästä väkisinkin puuttuu omaisuutta.

Kirkko saa valtiolta osuuden yhteisöverosta, koska kirkko hoitaa muun muassa väestökirjanpitoa, kulttuurirakennusten suojelua ja hautausta. Nämä kaikki olisivat helposti hoidettavissa muunkin tahon toimesta, väestökirjanpitoa varten meillä on jo väestörekisteri ja hautauksenkin voisi siirtää valtiolle – tämä olisi jopa luonnollista. Kulttuurirakennuksia varten meillä on museovirasto.

Nykyinen malli, jossa yritykset maksavat kirkolle, on jotenkin nurinkurinen. Otetaan vaikka tilanne jossa yksikään yrityksen työntekijä, omistaja tai asiakas ei ole kirkon jäsen – silti täysin uskonnottoman yrityksen pitää maksaa kirkolle. Maassa jossa on uskonnonvapaus tämä on erittäin eriskummallista ja kun muistetaan vielä että tästä rahasta nauttii vaan muutama kirkko kymmenien muiden jäädessä puille paljaille on myöskin tasavertaisen kohtelun näkökulmasta ratkaisuna outo.

Vaikka itse en maksa (enää) kirkollisveroa ihmettelen sitä miksi valtionkirkkoajattelua jaksetaan tukea vanhojen perinteiden vuoksi valtion puolelta. Olisikohan tässäkin aika siirtyä elämään jo 2000 lukua ja antaa EvLut kirkonkin rahoittaa itsensä ilman valtion tukea tai suoraa verotustuloa – kansa heräisi ajattelemaan kun kirkkomaksu tulisi vaikkapa kerran vuodessa laskulla eikä piilotettuna verokorttiin? Tapakristityistäkin yhä useampi löytäisi netistä erosivuston ja prosentit näyttäisivät vieläkin kurjemmilta kirkon kannalta.

Jos kirkon kannatus ja tarve yhteiskunnassa on niin suurta kuin kirkko itse väittää, niin silloinhan se varmasti saisi helposti jäsensä rahoittamaan myös toimintansa ilman valtion auttavaa kättä? Vai onko kirkko kuin yritys, jonka tavoitteena on haalia mahdollisimman paljon maallista mammonaa ja tuottaa voittoa niin paljon kuin pystyy? Siltä tuo ylijäämä tilinpäätöksessä sekä mittava omaisuus melkein jopa näyttää…

• 

Pari duunipäivää enää edessä ja sitten on aika joulun rauhoittumisen, tänä vuonna on joulustressiä ollut todella vähän eikä ole yhtään sellainen olo että joulu olisi jo parin päivän päässä – edes joululauluja ei ole kaupoissa kuulunut.

Viikonlopun loppu meni rauhallisesti ja moni chili pääsikin uuteen purkkiin sekä taimia saatiin idätysastiasta poies, ensi kesän sato alkaa jo näkyä silmissä Muutamaa lajiketta lukuunottamatta kaikki näyttävät itävän ja nyt suunnittelenkin vesiviljelyjärjestelmän ostoa joulun jälkeen.

Eilen aamulla oli pitkästä aikaa matka uimahallille, päätimme Jussin kanssa että pitkästä aikaa polskiminen voisi tehdä hyvää – niinkuin tekikin. Itseasiassa en muistanutkaan että uinti voisi tuoda noin hyvän olon ja päivä lähti aivan eritavalla liikkeelle. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä polskuttelemaan.

Joulun tulon huomaa myös joulukorttien tulosta, kymmenkunta korttia on löytänyt tiensä jo meillekin ja hyvän joulun toivotuksia on ihan laidasta laitaan. Joillekin tosin näyttää joulu olevan vakavampaakin vakavampi joulu ja kortissa olikin puoli sivua raamatun lainauksia aina seuraavanlaisiin lainauksiin asti :

- Joulun ilo, rauha ja rakkaus voidaan omistaa ainoastaan uskon kautta.
- Tosi Joulu on sillä jonka sydämessä jeesus asuu.

… ei helvetti, ihan suoraan voin sanoa että alkoi ahdistamaan. Mun mielestä uskonnollisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta tuollainen \”tuputus\” saa kyllä mulla ainakin karvat pystyyn.

• 

Valitettavasti alamme elämään taas vuodenaikaa jolloin kansa kyntää adventtiloskaa ja tukkii kaikki kaupat metsästäessään joululahjoja. Kaikilla on helvetillinen kiire ja ihmiset ovat pahalla päällä – ihanaa joulu ihanaa !

Jo vuosien ajan olen karsastanut hieman joulun hösötystä, itse kristillisen puolen kiinnostus ei ole koskaan minuun osunut ja enemmänkin Joulu on koittanut olla rauhallinen perhejuhla jolloin voi viettää aikaa läheisten kanssa. Joulu itsessään onkin tuota mutta sitä edeltävät viikot ovat ihan yhtä helvettiä. Itse olen jo vuosia minimoinut lahjahankintoja ja tänä vuonna olenkin osan tilannut netistä jo valmiiksi ja ostanut etukäteen lahjoja kaupastakin – ei tarvitse mennä kahlaamaan mitään adventtimoskaa muiden mukana, ei ainakaan niin paljoa kuin ennen. Enpähän ole itse ainakaan sitä inhoamaani ruuhkaa kasvattamassa ylenpalttisesti.

Ylisuurten luottokorttilaskujen ja velkakierteiden keskellä myös hyväntekeväisyysjärjestöt ovat aktivoituneet, pelastuarmeijan joulupatakeräys on launchattu ja kohta ihmisvilinässä kiertää jos jonkinlaista keräyslipasta jos minkä asian vuoksi – yleisesti aktiivisimpia lienevät uskonnolliset yhteisöt. Kirkkojen keräyksiin en tänäkään vuonna aio ottaa osaa, oman korteni kekoon olen kantanut tänä vuonna (viimeistä kertaa) kirkollisverojen muodossa, noista kertyykin sellainen summa että oikein pahaa tekee kun ajattelee. Jos itse saisin päättää mihin tuo kirkkoveroni summa lahjoitettaisiin niin menisi se ehdottomasti Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen koiratalo-keräykseen jonne aion tänäkin vuonna lahjoittaa muutaman lantin ainoana hyväntekeväisyyskohteenani. Ensi vuonna ajattelin tukea heidän toimintaansa kuukausittaisella lahjoituksella, hieman kuten kirkollisveroa olen nyt maksanut.

Joulukuun alku merkitsee myös joulukalentereiden korkkausta, vuosikausiin olen näin hulttiomaisena kapitalistina käyttänyt vain veikkauksen joulukalenteria – sellainen on kirjahyllyssä tänäkin vuonna – viimevuonna taisi jokunen kymppi tulla tuolta voittoakin. Hauskimpia kalentereita on mielestäni kuitenkin noi netissä kiertävät hieman toisenlaiset joulukalenterit. Pari esimerkkiä voitaisiin nimetä vaikka tämän päivän \”päivän linkeiksi\” :

http://joulukalenteri.laatikko.org/

http://fantasia.kuvaton.com/joulu715517/

Joululaulut ovat yksi saatana kyllä kanssa, kilikelloja ja kaikkea muuta turhaa – jos sitten haetaan jotain hieman rauhallisempaa niin sitten ne on jo jotain virsiä, jotta näin… Kautta-aikojen joululaululistalleni pääsee ainoastaan pari kuunneltavaa veisua – yksi tosin on ylitse muiden ja se löytyy toki myös vinyylimaxina kotihyllystä : Band Aid – Do They Know It\’s Christmas. Ei mikään itkuvirsi eikä kilikellojen juhlaveisu vaan ihan mukiinmenevä poppirenkutus..

Vaikka Joulun ajatteleminenkin saa jo karvat pystyyn niin toista se on kun aattoaamu koittaa ja kaikki hössötys on takana, sitten on edessä enää se todellinen joulun aika – rauhoittuminen. Siihen on toisaalta vielä paljon aikaa, monen monta kalenterin luukkua pitää raaputtaa vielä auki koska nythän on vasta se ensimmäinen avattu.

• 

Lehdestä ja hesarin weppisaitilta bongasin tänään evlut kirkon Armo-kampanjan mainoksen, samoja mainoksia on näkynyt mm Helsingin metrossa. Kirkko on selkeästi kohdistanut kampanjansa nuoriin, jotka ovatkin olleet kovin ryhmä eroamaan kirkosta viimeisten vuosien aikana – harmi vaan että samalla itse instituutio kahlaa vielä vanhoillisessa maailmassaan, sitä ei hienot kampanjat ja koreat weppisivut muuta miksikään. 2000 luvulla eläminen on paljon muutakin kuin hieno suurella rahalla tilattu flash-sivu…

Kirkko mainostaa kampanjaansa ikäänkuin se olisi gsm-liittymä, mainoksessa luvataan että kirkkoon ei ole liittymis- eikä kk-maksua. Oikeassa ovat periaatteessa, juuri noita mainittuja kuluja ei ole, mutta sen sijaan jäsen maksaa aika rapean kokoista vuosimaksua kirkolle kirkollisveron muodossa – mielestäni aika harhaanjohtavaa mainontaa ja samalla kyseisen kulun mainitsemattajättäminen rikkoo Suomalaista kuluttajansuojaa. Mitäköhän kuluttaja-asiamies sanoisi tuosta?

Lisää naurua toi huulille hesarissa ollut kokosivun mainos jossa mainitaan \”tämän liittymän runsas käyttö saattaa johtaa suvaitsevuuteen ihmisten välillä\” – hmmh… Tässäkin asiassa olen hieman eri mieltä, viimeisten parin kk:n aikana olen oppinut mitä \”kristillinen suvaitsevaisuus\” on, voin sanoa että suvaitsevaisuus on aika kaukana tuosta touhusta ja tuo mainostettu suvaitsevaisuus on ainakin aikaisemmin minulle opetettu termein \”kapeakatseisuus\” tai \”suvaitsemattomuus\”. Toisaalta, mainoksessahan sanottiin että tuo \”saattaa johtaa suvaitsevaisuuteen\” – eihän siinä mitään luvata joten kusettamisesta tuossa kohdassa ei voi syyttää Jotten sorru kokonana negaatioihin, niin pakko mainita että tiedän kyllä hyviäkin uskontoon hurahtaneita, esimerkiksi meidät vihkinyt Lauttasaaren kirkkoherra on ihan huipputyyppi…

Päivä on tänään mennyt rauhallisesti, lämmin ilma on jatkunut tänäänkin ja duunimatkojakin taitellaan vielä skootterilla – prätkästäkin tänään kuului hieman uutta mutta vielä pitää odottaa lopullista vakuutuspäätöstä. Toivotaan että tulisi pian ja saisi pelin taas takaisin talliin.

Duunin jälkeen lähdimme reippailemaan, kunnon parintunnin kävelylenkki johon kuului parinsadan portaan porrastreeni Maltsun täyttömäen huipulle. Hikisenä lenkkisaunakin maistui paremmalta ja kylmä sidukka vaan täydensi kokemusta

Chilejä vaivanneista ripsiäisistä ollaan kovasti pääsemässä eroon, toissapäiväinen sumuteannos taisi puraista ja nyt ei ole näkynyt enää mönkijöitä lehtien sisäpinnoilla – toivottavasti ei näykkään. Saas nähdä kuinka käy kun jossain vaiheessa saamme kasvit siirrettyä sisälle, sisällä nimittäin ötököille on oikein otollinen ilma kasvuun. Noh, jokatapauksessa kohta noi on pakko raahata sisään, vaikka väliaikaisesti kunnes löydämme sopivan ikkunalaudan – ekat sadeilmat kun tulevat niin lämpötila laskee sen verran alas, yöpakkasista puhumattakaan, että kasvit on tuotava sisään.

• 

Joo\’oh, aika pitkälti viikko on siitä kun edellisen kerran olen tänne raapustellut. Osittain tää johtuu toki ajanpuutteesta mutta myös siitä että jossain vaiheessa on loppunut myös usko ihmismieleen ja sen oikkuihin – on ollut ehkä parempi että en ole kummemmin juttuja kommentoinut niin ei ole tullut sanottua turhan pahasti.

Kirkkokohu on mennyt kuin sinikäyrä, aluksi nousujohteisesti, sitten se saavutti huippunsa ja nyt ollaan jo laskussa – toivottavasti uutta nousua ei tarvitse edes nähdä. Huippukohta oli surkuhupaisa, sen enempää tuota ruotimatta voidaan todeta vaan ett\’ tämä lienee sitä kuuluisaa kristillistä suvaitsevaisuutta oikein malliesimerkkinä. Onneksi nämäkin ovat nyt laantuneet ja tällähetkellä eletään \”leikitään kuin kaikki olisi kuin ennenkin\”-aikaa – pelkona vaan lienee se että kun asioista ei ole puhuttu niin tulivuori purkautuu taas jossain vaiheessa uudestaan – mä olen ollut aina sitä mieltä että asiat pitäisi selvittää kunnolla ennenkuin jatketaan normaalia elämää koska muutoin ne toisia painavat asiat nousevat pintaan kuitenkin jossain vaiheessa. Ei ole muutenkaan kiva ruotia useita vuosia vanhoja asioita hirveissä nipuissa aina kun ahdistus kasvaa liian isoksi.

Kotosalla asiat on hyvin, onneksi tuo kohu ja säätö ei ole vaikuttanut meidän väleihimme mitenkään negatiivisesti – pikemminkin päinvastoin. Periaatteessa kaikki kohu mikä tässä on tullut on saapunut tästä asiasta katsottuna ulkopuolisten ihmisten puolelta – vaikkakin he muuten ovatkin läheisiä. Huhujen mukaan mutkin on sotkettu tuohon soppaan ja mullakin kuulemma olisi jotain näkemyksellisiä erimielisyyksiä erään henkilön kanssa – vaikea sanoa kun eipä hän ole kanssani edes aiheesta keskustellut – noh huhut on huhuja ja kaipa näillekin joskus totuusperä saadaan.

Kaiken säädön ohella kodin sisustus on saanut uutta väriä paljonkin viimeisen viikon aikana. Tosiaan tuli uusi töllö ja telkkaritaso ostettua, sitten vielä viikonloppuna olkkarin nojatuoli korkkasi ja käväsimme sitten suoraan vaihtamassa perheen molemmat nojatuolit uusiin. Toivotaan että tällaisia viikkoja ei ole paljoa tulossa, tulee elämä nimittäin uskomattoman kalliiksi muuten

Parin kuukauden takainen vesivahinkokin alkaa olla historiaa, remonttireiskat kävivät värkkäämässä olohuoneen tuoreeseen maaliin ja muutenkin kaikki on keittiön kaapin puuttumista lukuunottamatta tikissä. Kaappi pitäisi tulla parin viikon kuluessa ja sillon saadaan viimeinkin astiatkin pois muuttolaatikoista – on ollut aika suuri yllätys miten paljon yhden kaapin puuttuminen vaikuttaa keittiössä.

Chilit kukoistavat parvekkeella, tosin päivä alkaa olla niin lyhyt että lisävalon tarve rupeaa tuntumaan – pitäisi käydä ostamassa kunnon loisteputket talvikasvatusta varten ja samalla niitä voisi käyttää nyt syksylläkin lisävalon antajina. Pelkona mulla on että päivän lyhenemisen takia satomme ei kunnolla ehdi kypsyä ennenkuin pitää kasvit raahata sisätiloihin. Kotoa pitäisi vielä soppikin löytää missä chileillä olisi hyvä talvehtia.

• 

Aamu alkoi tänään hieman tukkoisissa merkeissä, kurkkuun sattui ja selkeät flunssan oireet olivat huomattavissa – iltaa kohden olo muuttuikin jo todella paskaksi. Todella ihanteellinen alku neljän viikon päivystykselle ja samalla paluulle työelämään loman jälkeen.

Flunssa on tosiaan mielenkiintoinen vieras, kipeä en ole ollut pariin vuoteen ja 1,5 vuotta sitten saikullakin olo johtui häntäluun telomisesta eikä mistään kuumeilusta – tällä kertaa pelottaa että kuume pääsee pukkaamaan päälle. Eirityisen vittumaiseksi mahdollisen sairauden tekee se että keskiviikkona olisi firman puuhapäivä (lue: jotain kivaa päivällä, illalla safkaa ja keittoa) ja muutenkin mulla on niskassa keskeytyksetön yli kolmen viikon päivystysputki – töitä 24h/vrk. Kolmen viikon jälkeen on yksi vapaa viikonloppu ja sitten samanlainen putki edessä – saas nähdä miten pää kestää

Eilinen kirkkojupakka on hieman lähtenyt selviämään, vaikkakin pakko myöntää että ihmettelin suuresti kun kuulin aamulla asiasta oli soitettu munkin vanhemmille ja ihmetelty sekä kyselty kirkosta eroamisen perusteita, jotta näin. Ihmetykseni johtuu siitä että ei tämä asia nyt varsinaisesti kuulu vanhemmilleni ja toisaalta ei heitä hirveästi lie kiinnostavankaan, olivathan he tietoisia mun kirkosta eroamisesta kuten toki ovat mun isovanhemmatkin – itsehän heille kerroin jo jokin aika sitten

Jotenkin tämä suvaitsevaisuus, tiytynlainen ahdaskatseisuus ja toisten päätösten kunnioittaminen on ollut viimeiset pari päivää tapetilla – jos aikuinen ihminen päättää jotain niin ei siinä pitäisi tarvita anoa suvulta lupaa kirjallisesti kolmena kappaleena – oli sitten mistä kyse tahansa. Keskustella aina voi ja toisten mielipiteitä pitää kunnioittaa mutta toki homma toimii myös vise versa, toisinpäin. Päättäjä kuitenkin itse kantaa vastuun teoistaan ja päätöksistään, niin hyvässä kuin siinä huonommassakin vaihtoehdossa.

Hyvänä esimerkkinä voidaan antaa uskontopuolella vanhempani, he ovat jo muutaman vuoden miettineet josko ortodoksisuus olisi heille se parempi vaihtoehto normaalin evlutin sijaan. Asia ei minulle kuulu muuttavatko uskontoaan vai eivät, ainoa mikä mulle on tärkeintä että he ovat tyytyväisiä omaan päätökseensä tekevät sitten mitä hyvänsä, sama toimii myös toisinpäin eli heille riittää että itse olen tyytyväinen päätöksiini ja elämääni – tuen heitä päätöksissään aivan kuten hekin tukevat minua. Homma toimii.

Fanaattisuus missään asiassa ei liene koskaan se optimivaihtoehto, jos ollaan jossain asiassa aivan äärilaidassa niin toisenpuolen totuudet ja kannat hämärtyvät aika pahasti, niitä myös kieltäydytään helposti kuuntelemasta koska omat totuudet ovat liian vahvoina mielessä. Tämän asian voinee liittää niin politiikkaan, yleiseen maailmankatsomukseen kuin uskontomaailmaankin – nämä kolme lienevät myös niitä minkä nimissä on ihmisiä lahdattu eniten vuosien varrella, Raptorin sanoin \”koti, uskonto ja isänmää – siinä kolme asiaa joiden nimissä ihmisen tappaa saa\”. Tämä mentaliteetti näkyy aika hyvin varsinkin tuolla lähi-idän muslimimaissa; pommi vyölle ja väkijoukkoon kunhan vaan on muoviavain kaulassa ja mentävä on kun ylempää on tullut käsky – sairasta.

Kävimme tänään munkin vanhempien luona iltasella keskustelemassa, oli mukavaa pitkästä aikaa istuskella samassa pöydässä ja puhua ihan kaikesta mieleentulevasta teekupposen äärellä – niin näistä kirkkojutuista kuin sitten ihan muistakin. Tunnelma oli lämmin sekä osittain hilpeäkin vaikka tämä kerspeleen flunssa pukkaakin viemään voimia ja väsyttämään.

Kohta voisin alkaa venyä nukkumaan, enpä muista millon olisin viimeksi mennyt punkkaan jo kympin maissa – ehkäpä uni auttaisi tähän tukkoiseen oloon eikä tarvitsisi turvautua lääkekaapin antimiin.

• 

Viikonloppu on ollut todella kaunis, aurinkoa ja lämpöä on piisannut joten ei sovi valittaminen että loma loppuu tällaisissa keleissä – on päässyt mopoilemaan oikein olan takaa.

Perjantaina päivä meni aika vilkkaasti, aamusella tein sapuskaa kotona ja lähdin ostamaan duunikaverille läksiäislahjaa, tuosta sitten neljäksi konttorille josta siirryimme olusille viereiseen kuppilaan. Tuon jälkeen takaisin kotiin ja hieman asioiden hoitoa ennen kaupunkiin siirtymistä.

Seiskan aikaan pääsin kaupungille, siellä tapasinkin Eetun ja Turskan jotka olivat ainoat jäsenet \”ryhmä rämästä\” jotka pääsivät keskustaan asti Tuolla sitten muutamat tuopit ja nokka kohti ilotulituksen SM-kisoja jotka pidettiin tänäkin vuonna kaivarissa. Sain hyvän paikan rannasta kameralle ja kuvat.net sai taas noin 70 otosta ilotulituksista kansan iloksi

Lauantaina oli hyvin pitkälle ajelupäivä, kävin kirkkonummen mökillä missä anoppi ja appiukko olivat viettelemässä vapaapäivää auringonpaisteessa. Tuolta kaffekupposen jälkeen suunta mutterille jätskille. Matkalla meinasi tosin käydä köpelöksi kun puolisokea akka meinasi teilata mut autollaan pyörän kanssa pöpelikköön. Tuossa oli ehdottomasti kesän pahin läheltä piti -tilanne joka meni suunnilleen näin :

Ajelin Ruoholahdessa alueella jossa rajoitus oli 40 km/h, olin juuri kääntynyt tielle ja mittarin mukaan nopeutta taisi olla n. 45 km/h (todellista joku 38 taitaa olla lähellä). Noh yhtäkkiä eräästä pihasta parin parkkeeratun auton välistä hyökkää punainen mondeo tielle, naisen pää kokoajan vasemmalle käänneettynä joten hän ei luonnollisesti huomannut minua oikealta tulevana.

Noh, ei voinut muutakuin lyödä jarrut lukkoon ja torven pohjaan. Nainen huomasi minut kun olin jo etuloksun kohdalla molemmat nakit lukossa luisuen – etäisyyttä oli pari senttiä autosta. Sain sen verran taitettua pyörää että kylkeen en rysähtänyt mutta lähellä oltiin kun jalkani otti kuitenkin autoon kiinni ja sain samalla tönäistyä liukurataa sen verran että pyörä meni enemmän ojan suuntaan kuin autoa kohti. Nainen kaasutti iloisesti poies heilauttaen vaan kättään – meikäläinen perään ja seuraavissa valoissa rinnalle huutaen että mitäköhän vittua hän koittaa tappaa toisia teilläliikkujia. Nainen kertoi ettei ollut nähnyt minua, no eikai kun ei edes katsonut oikealle. Totesi myös että \”minua niin vituttaa tulla tuolta pihasta kun ei siinä näe mitään.\” Noh, otin auton rekkarin talteen ja menin mutterille tasoittamaan pulssia jätskitötterön kanssa. Oli suhteellisen lähellä ettei ajokausi olisi päättynyt etuajassa ja pyörä lähtenyt pajalle.

Mutterilta sitten kotia kohti ja odottamaan saunavuoroa. Illalla sitten saunaa ja hieman kämpän siistimistä – olimme taas saaneet mökin siihen happeen että ei paljon olisi vieraita kehdannut sisälle päästää, jos he edes olivat mahtuneet eteistä pidemmälle

Tänään aamulla kello soi 0500, olin lupautunut viemään Niken ja Irenen kentälle ja samalla sain sitten itselleni heidän autonsa viikoksi. Kenttäkeikan jälkeen palailin kotiin ja takaisin nukkumaan, kello herätti sitten varsinaisesti kympin maissa koska ei sitä nyt vikana lomapäivänä viiti kokopäivää maata sängyssä. En usko että paljoakaan autolla mitään teen mutta onpahan varuilta tossa pihassa.

Päivällä kävimme kaupassa ostamassa chileille lisää kukkaruukkuja ja samalla hieman sapuskaakin haettiin kaappiin – kai sitä jotain pitää syödäkin välillä Pari chiliä pääsi myös uusiin isompiin purkkeihin.

Iltapäivällä lähdimme ikean kautta käymään sukulaisvierailulla (Toven puolella). Emme hetkeen olleet käyneet tuolla ja siksi ajattelimmekin että olisi kiva käydä hieman turisemassa. Mukava ilta kuitenkin päättyi hieman huonommin ikävän sattuman summana.

Jossain vaiheessa tuolla kylässä oloa tuli jotain puhetta saamamme häälahjan kortista jossa oli raamatun värssyjä painettuna, epähuomiossa tokaisin siihen että olin pari viikkoa sitten, heti häitten jälkeen, eronnut kirkosta – tai jotain tuonne suuntaan. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä rauhallista mutta helvetti repesi irti siinä vaiheessa kun Tovekin kertoi eronneensa kyseisestä instituutiosta. Huutoa riitti ja se päättyi siihen että me pakkasimme kamamme ja siirryimme kohti kotia hieman huonoin fiiliksin.

Jotenkin olen ihmetellyt jo jonkin aikaa miten jotkut yksilön päätökset kuuluvat niin paljon muille – se että eroaako kirkosta vai vaihtaako uskontokuntaa pitäisi olla ihan jokaisen aikuisen ihmisen omissa käsissä ja jonkun oman päätöksen takia luokitteleminen b-luokan ihmiseksi ei ihan osu mulle kaaliin. Se että koko muu suku on uskovaista tai kirkolla hommissa ei pitäisi velvoittaa ketään vaan apinamaisesti seuraamaan vaan sen takia että \”muutkin tekee niin\”. Ihmeellisintä on mielestäni se että kirkon ihmiset aina paasaavat suvaitsevaisuudesta ja toisten ihmisten tukemisesta, mutta loppujenlopuksi vaikuttavat itse tuomitsevan toisia ehkä pahemmin kuin ateistit.

Itselleni jäi tuosta vierailusta todella paskanmaku suuhun, tarkoituksemme oli mennä ihan vaan moikkaamaan ihmisiä ja mun epähuomiossa sanoman kommentin jälkeen illan koko ilme muuttui. Toisaalta ei tässä ihan hirveästi voi ottaa omaan piikkiin, jos toiset koittavat hallita aikuisen ihmisen elämää eivätkä hyväksy hänen tekemiään valintoja niin eiköhän se ole sitten heidän päänsärkyään. Toivottavasti eivät nyt sentään luule että minä olen jotenkin koittanut taivutella Tovea tohon ratkaisuun, valinta kun oli ihan täysin hänen omansa.

Huomenna olisi taas paluu arkeen edessä. Kolme viikkoa lomaa on taas mennyt ihan liian nopeasti.

• 

Jaahas, nyt ollaan sitten oltu reilu vuorokausi naimisissa – millonkohan tämäkin elämänmuutos iskostuu päähän ja alkaa tajuamaan homman suuruuden… Katsotaan

Tuntuu siltä että mä olin niitä ainoita jotka ei etukäteen ollu hermona vihkimisestä ja muusta, esim äitini oli ihan hermorauniona eikä isänikään ihan rauhallisimmasta päästä ollut Mulla hermostuneisuus alkoi vasta kun 2 tuntia ennen kirkkoon menoa kun kuvauspaikalla piti kiskoa frakki päälle.

Toissayö meni aika rauhallisesti, uni tuli mukavasti silmään ja muutenkin nukuin hyvin heräilemättä turhia. Aamusella kello meillä soi yhdeksältä vaikkakin nousimme jo puolen maissa, piti käydä suihkussa ja alkaa henkisesti valmistautumaan tulevaan. Tuossa vaiheessa jo hieman aloin ihmettelmään kun perhosia ei ollut vieläkään vatsassa.

Pakkasimme kaikki vermeet autoon ja lähdimme pesemään hääautoa ja tuolta sitten kohti huopalahtea missä Tovella oli kampaus ja meikki varattuna. Toven ollessa kampaajalla lähdin tunniksi ajelemaan käyden vanhempieni ja Peten luona ennenkuin menin noutamaan tulevan vaimoni takaisin kyytiin

Meikkauspaikasta olikin aika suunnata kohti herttoniemeä ottamaan hääkuvia. Aika oli varattu yhdeksi ja kun saavuimme paikalle niin bestman ja kaasot odottelivatkin meitä jo pelipaikoilla – ei muutakuin frakki niskaan ja kuvaan… Kuvassa alkoi tulla ensimmäiset oireet hermostumisesta, kädet hikosivat ja tärisivät ja sellainen pieni orastava päänsärkykin kertoi että jotain isoa on tapahtumassa – niinkuin olikin

Kuvat otettiin ja olikin aika lähteä kohti kirkkoa, vaikka vihkiminen oli vasta kolmelta piti meidän olla hyvissä ajoin paikalla etteivät sukulaiset näkisi kirkkoon menevää morsianta. Tässä meinasi homma mennä pieleen vaikka olimmekin hyvissä ajoin tuolla niin suku oli vielä aikaisemmassa noh, ei muutakuin nopea u-käännös parkkiksella ja kohti kirkon sivuovea josta saimmekin morsiamen sujahtamaan kirkon sakastiin piiloon…

Kirkossa seremoniaa odotellen alkoikin sitten tulla todellista hermostumista, en voi sietää kirkkoja ja kun muutenkin tunnen oloni niissä vaivautuneeksi niin tilannetta ei ainakaan helpota että melkein 70 henkeä tuijottaa tuolla koko tuon puolituntisen joka alttarilla piti bostailla. Noh, homma meni ihan pulkkaan ja molemmat saivat tokaistua \”tahdon\” ja pappikin muisti julistaa meidät mieheksi ja vaimoksi. Ainoata pientä lisäohjelmaa meinasi tulla kun huomasin että sormuksen pujottaminen hikisin käsin turvonneisiin sormiin ei ollut maailman helpointa – hetken ähellettyäni rinkula sitten upposi sormeen jotenkin ja tove paikkasi loput kun olimme kääntyneet selin yleisöön.

Pastorinamme toimi Lauttasaaren kirkkoherra jonka molemmat tunsimme jo aiemmilta ajoilta jotenkuten, Tove on asunut hänen kanssaan samassa pihapiirissä parikymmentä vuotta ja meikäläinenkin on ollut tekemisissä herran kanssa kun aikoinaan hänen autotalliaan lainailin kun koitin saada autoani kaupaksi Puolituttu mies siis ja erittäin lupsakka, sanavalmis ja piti vielä aivan käsittämättömän hienon puheen meille. Myöskin kanttorina toiminut anoppi hoiti homman himaan vaikka meidän biisitoiveemme olivatkin hieman erikoisempia, sisääntullessa Europen Final Countdown ja ulosmentäessä star warsin teema – oli todella mahtavan kuuloista.

Raamattu kourassa säntäsimme riisisateeseen, leffoissa tuokin näyttää aina niin hienolta mutta nyt kyllä riisiä tuli sillä mitalla että tuota oli jokapaikassa Korvastakin löyty 5 jyvää kun pääsimme autolle ja kurvaamaan karkuun – Tovelle meni puvun kauluksesta sisään varmaan puoli kiloa tuota vinosilmien perunankorviketta ja sitä riitti autoonkin

Pienen ajelulenkin jälkeen suuntasimme Juhlapaikalla jossa porukka meitä odottelikin pihalla. Samppakaljat lasiin ja sitten kilistemään uunituoreen avioparin kunniaksi, tuosta sitten sisälle nauttimaan aivan loistokasta ateriaa. Pitopalveluna toimi vanhan perhetuttumme yritys joka on ihan maankuulu ruoistaan, meillä listassa oli mm :

* kalapöytä: sitruunamarinoituja silakoita, piparjuurituorejuustolla täytettyjä kylmäsavulohinappeja perinteisen sinappikastikkeen kera ja suuri täytetty kala sekä muikun/siianmätiä tykötarpeinee
* keitetyt perunat
* salaattipöytä: Cesarsalaattia, Provençelaista kevätsalaattia, Waldorfinsalaattia, pasta-gorgonzola-päärynäsalaattia sekä salaatinkastiketta
* kasvisterriiniä ja hedelmäkastiketta
* lämpimänä ruokana Mestari leikkasi kokonaisena kypsennettyä peuranpaistia riistakastikkeen ja yrttimarinoitua hanhenrintaa omena-calvadoskastikkeen kera. Lisäksi oli tarjolla manteliperunoita ja vihannesgratiinia
* leipäpöytä: leipäkori, voi ja tuorejuustolevite sekä juustoja ja hedelmiä
* kahvi, haudutettu tee ja teevalikoima sekä mehu
* hääkakkuna toimi kakkupöytä (= 10 erilaista kakkua)

Nam !

Kaikki meni putkeen, safka oli aivan loistavaa ja keittoakin riitti, porukka viihtyi ja tunnelma oli katossa. Meillä normaalista poiketen ei ollut morsiamen ryöstöä tai muuta tuollaista hömppää, illemmalla toki valssit, sukkanauhan sekä kimpun heitto ja kakunleikkuut jne – normaali häät siis perusrungoltaan . Häävalssiini ystäni Santtu koitti tosin pistää lisähaastetta iltaan looppaamalla veisua oikein todenteolla Noh, ei ainakaan biisi loppunut kesken…

Jossain vaiheessa iltaa siirryimme bestmanin kyydittämänä hotellille jossa pienen säädön jälkeen saimmekin huoneemme, ensimmäiseksi meille tarjottu huone oli nimittäin unohtunut siivota ja hotelli hyvitykseksi tarjosi meille astetta paremman business-luokituksen huoneen… ei haitannut Huoneesta löytyi kaksi 140cm punkkaa jotka yhteen kiskomalla sai aika miehekkäästi melkein 3 metriseksi nukkuma-alustaksi ei ollenkaan huono setti. Lisäksi huoneessa oli kaikenlaista muuta mukavuutta aina hierovasta suihkusta lähtien.

Tänään aamulla heräilimme kasin aikaan ja suuntasimme aamupalalle, hotellin aamiainen oli todella positiivinen yllätys sisällöltään ja käsitykseni holiday innistä tuonkin suhteen muuttui Ainakin Suomen osalta… Ei valittamista vieläkään…

Hotellilta siirryimme juhlapaikalle taksilla noutamaan hääautoamme jonka olimme jättäneet tuonne pihaan, koska kyseessä tosiaan oli 2-paikkainen sporttipeli oli mun \”pakko\” ajaa sitä itse emmekä siis voineet mennä sillä yöllä hotellile kuskin kyyditsemänä – noh, sellaista elämä on…

Juhlapaikalla siivoilimme hieman vanhempiamme odotellessa, tuolta sitten kotiin käväisemään ja nopean stopin jälkeen takaisin östersundomiin – tälläkertaa satamakahvilaan orgin porukan kanssa kahvittelemaan. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa Jetroa ja kumppaneitakin…

Illalla palautimme hääauton, kävimme Tuomolla ja Pialla kahvilla sekä vanhempieni luona saunomassa ja availemassa häälahjoja – olihan tullut kaikenlaista hienoa lahjaksi vierailta… Olo oli kuin jouluna kun lahjoja oli jokapuolella…

Kotiin päästyemmä alkoi säätö mihin kaikki lahjat saisimme laitettua, itseasiassa tätä emme ole vieläkään saaneet ratkaistua Joku ratkaisu pitää ennen keskiviikkoa saada aikaiseksi koska tuolloin meille on tulossa vieraita kylään – noh, eiköhän kaikki selviä.

Tänään sitten vihdoinkin pääsin täyttämään pitkäaikaisen suunnitelmani, selaimen osoitekenttään naputeltiin www.eroakirkosta.fi ja muutaman klikkauksen jälkeen mailista löytyi ilmoitus :

Eroakirkosta.fi -palvelun kautta lähetettiin osoitteeseen vantaan.maistraatti@eslh.intermin.fiseuraava viesti:

Eroaminen eroakirkosta.fi -palvelun kautta.
Nimi: XXXXXXXX XXXXXX XXXXXX
Hetu: XXXXXX-XXXX
Kotikunta: Vantaa
Uskontokunta: evankelisluterilainen

Kuulemma 5-10 päivää menee ja sitten kopsahtaa kotiin vahvistus kirjallisena että ero on hyväksytty, tosin mun mielestä on aika epäoikeudenmukaista että joudun kuitenkin maksamaan tuota riistomaista kirkollisveroa vuoden loppuun asti vaikka en kyseisen putiikin palveluita haluakaan käyttää enkä kuulu enää heidän listoilleenkaan – noh, \”elämä on\” niinkuin sanotaan

Kohta pitäisi alkaa venyä nukkumaan, huomenna pitäisi käydä heittämässä puku takaisin vuokraamoon ja pudottaa kummitäti lentokentälle – myöskin varmaan kämppää pitäisi hieman siistiä.

Nyt se sitten on tosiaan alkanut, Herra ja Rouva Laivuoren virallistettu yhteiselo

• 

Häät alkavat olla jokapäiväisissä askareissa yhä enemmän mukana, no toisaalta ei se ole ihmekään kun H-hetkeen on aikaa vajaa 1,5 viikkoa. Siltikin ihmetyttää miten paljon kaikenlaista turhaa säätöä tuo aiheuttaa.

Viimeisten päivien perusteella olisimme mieluummin kyllä valinnut maistraatissa naimisiinmenon kuin perinteiset kirkkohäät. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että vaikka kyseessä on toki myös suvun ja ystävien juhla, mutta pääasiallisesti häät ovat mun ja Toven juhla jonne on ystävät ja sukulaiset kutsuttu mukaan. Eräät ihmiset ovat alkaneet vaatia kirkkotoimitukseen sitä ja tätä vedoten että \”suku haluaa näin\” tai että \”tämä on kyllä ihan pakko olla\” – perseestä. Häiden kokonaisuudessa pitäisi olla hääparin \”näköinen\” eikä mitenkään sidonnainen mitä suku vaatii tai haluaa, tästä olemme päättäneet nyt pitää myös huolen. Kirkkotoimituksessa toki on tietyt kaavat mutta joitain valinnaisia juttuja tulemme toki jättämään poies ja jotain myös ottamaan lisää – oman valintamme mukaan

Alan olla tuota kirkkohössötystä aivan kurkkuani myöten täynnä, onneksi ei tosin kauaa enää tarvitse olla kirkon kanssa tekemisissä – päivä häiden jälkeen lähtee kirkosta eropaperit vetämään ja sen jälkeen ei tarvitse enää käydä kuin kutsuttana häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä jne – meidän tulevat lapsemme kun on päätetty olla liittämättä kirkon jäseniksi jo tuossa joku aika sitten. Sinänsä muuten jännä detalji että vaikka eroan kirkosta elokuussa niin kirkollisveroa pitää maksaa vuoden loppuun asti, ei osu ihan minun oikeustajuuni mutta sellaista elämä joskus on…

2 päivää lomaan enään, alkaa jo ajatukset olemaan lomassa (häiden lisäksi)…

•