Jassun elämää

Joo\’oh, mistäköhän sitä aloittais… Viikonloppu oli ja meni, tälläkertaa tosin aika rauhallisesti ihan senkin takia että pääsi palautumaan moskovan matkasta

Lauantaina päivä meni aika pitkälti hengaillessa, kahden aikaan suuntasin kaupunkiin katselemaan vaatteita. Päivä oli sinänsä harvinainen että yleensä en löydä mitään ja nyt haaviin jäi kolmet housut Neljäksi tähtäsimme leffaan, Batman Begins oli todella positiivinen yllätys ja pakko sanoa että pitkästä aikaa tuossa oli todella hyvä elokuva, ei mitään aikaisempien batmanien tyyliä vaan oikein hyvällä juonella varustettu leffa. Leffasta junalla kotiin ja saunomaan, ilta kului saunoessa ja tölsyä ihmetellessä.

Sunnuntai valkeni todella tuulisena, hetkeen en ole moista tuulta nähnyt ja heti oli selvää että prätkällä ei ole kyllä asiaa mennä minnekään – kaistalla pysyminenkin olisi ollut vaikeaa. Hetken ihmeteltyämme päätimme lähteä kirkkonummen mökille saunomaan ja grillaamaan anopin ja appiukon kanssa koska systeriltä liikeni autokin lainaksi. Moskovan rientojen jälkeen mökin rauha oli oikein piristävää ja ei rantasaunaa kyllä voita oikein mitään. Tuolta kaupan kautta kotia ja valmistautumaan uuteen viikkoon.

Tänään suuntasin pitkästä aikaa konttorille, viime viikko kului matkaillessa ja nyt sitten oli taas paluu arkeen edessä. Päivä duunissa meni aika normaaleissa merkeissä, puputimme bamboota lounaaksi ja pakersimme päivän askareissa. Eipä duunipäivässä varmaan muuta erikoista ollut kuin että puhelimeni, reilu vuoden vanha Nokia 6230, päätti hajota. Eipä tuossa paljoa voinut muuta kuin ottaa Lontoosta hankintalupa ja sännätä kauppaan, nyt sitten taskussa komeilee uuden karhea 6230i megapixelin kameralla ja muilla herkuilla varustettuna

Jotenkin pitää ihmetellä nykyisten puhelimien kestävyyttä, tuntuu että kalliillekin malleille jo 2 vuoden rajapyykin näkeminen on todella vaikeata ja yleensä luurit hajoavatkin juuri kun takuu on mennyt umpeen – enää ei tehdä sellaisia vempeleitä jotka kestäisivät – tästä hyvänä esimerkkinä mun ikivanha Nokia 2110i jonka ostin vuonna 1993 ja vieläkin se toimii jos vaan virtaa saa akkuunsa.

Duunin jälkeen suuntasin Lauttasaaren anoppilaan, meidän oli määrä tavata Larun kirkkoherra siellä kirkolla klo 17 – selvennykseksi todettakoon että kyseinen herra siis vihkii meidät vajaan parin viikon päästä ja tuo papin kanssa keskustelu on ihan perusjuttuja ennen häitä. Tapaaminen meni ihan mukavasti ja pääsimmepä hieman harjoittelemaankin jo kirkkosalin puolelle joten nyt tiedämme hieman jo miten toimia – toisaalta mitään siinä tilanteessa muistamme kun alttarille kävelemme…

Häihin on aikaa laskurini mukaan tätä kirjoittaessa 11 päivää, 16 tuntia ja 27 minuuttia – ei siis kovinkaan paljoa. Itseasiassa kohta varmaan alkaa tulla paniikkia viimeisten asioiden hoidosta jos huomaamme että jotain on vaiheessa. Toisaalta pikku häiden eteen puuhastelu lienee ihan hyvä juttu koska se pitää jännityksen hieman kurissa.

Ilta on tänään mennyt aika hengaillessa, siistimme paikkoja hieman ja katselimme pitkästä aikaa todella paskan leffan – The Pacifier, Tuttisoturi. Vin Diesel nolasi itsensä kyllä todella pahasti ja olen tyytyväinen että tuota pätkää ei menty leffaan katsomaan

Tänään sitten sitä sadettakin on saatu, aamulla ropisi niin perkeleesti että heräsin sitten siihen – noh, tänään pitikin olla aikaisemmin konttorilla.

Sain eilen kuulla että lähden ensiviikolla 4:ksi päiväksi Moskovaan rakentamaan uudelle konttorillemme verkkoa ja samalla tekemään palvelinpäivityksiä, tänään piti siis olla aikaisin konttorilla koska lähetti tuli hakemaan passini ja viisumianomukseni ja vei ne konsulaattiin. Viisumi pitää saada pikana koska kone moskovaan lähtee jo tiistai-aamuna. Vaikka Venäjällä olen käynytkin useita kertoja niin tämä on eka kerta Moskovaan, kaupunkiin jonne olen aina halunnut päästä käymään

Huomenna olisi polttarit edessä, normaaleista kinkereistä poiketen olen tietoinen mitä huomenna tehdään ja aikataulustakin on jotain hajustusta. Päivään tulee kuulumaan kilvanajoa, saunomista ja kaikenlaista kivaa. Pääasia on mulle ollut ajatuksissa että on kasa hyviä kavereita ja mukavaa yhteistä puuhastelua, ei mitään perinteisiin polttareihin viittaavaa…

Toisinkuin Tove minä olin sanonut toivomukseni polttareista että yöksi pitää päästä kotiin, tämä siitä syystä että olin varannut kopterimatkan viroon sunnuntaipäiväksi ja kun kuulin että Toven kaasot olivat järkänneet yön yli juttuja niin vitutus oli armoton, jouduin perumaan tuon retken ja vieläkin vituttaa kuin pientä oravaa vaikka tosta on kohta viikko kulunut. Olisi ollut mukava lennellä kopterilla potemaan krapulaa tallinnaan ja ehkä jopa ottaa muutama tasoittava, noh se oli se epäonnistunut ylläri – eipä taida ihan äkkiä olla inspistä järkätä moisia uudestaan.

Kohta pitäisi venyä varmaan nukkumaan, herätys tulee olemaan suhteellisen aikainen joten unta pitäisi hieman kuuppaan saada.

Aamusella puhelin piippasi taas mielestäni liian aikaisin, jotenkin päivystysviikkoina yöherätysten takia kaipaisi ehkä hieman enemmän unta kuin normaaleina viikkoina. Onneksi näin hiljaisina kesäviikkoina ei haittaa vaikka tulisikin hieman myöhemmin duuniin, konttorilla kun kuitenkin on aina yksi kollega kahdeksalta istumassa.

Päivä meni aika perussettiä väännellen, ilmakin oli sadeuhkauksista huolimatta aika loistava ja ehkä turhaankin otin vedenpitävän ajotakin aamulla – verkkotakissa olisi pärjännyt todella hyvin.

Duunista päästyäni suihkin himaan ja pesin pyörän, tuon jälkeen sitten rullikset jalkaan ja lenkille. Eiliseen lenkkiin verrattuna keskisykkeet pysyivät melkein 10 lyöntiä alempana minuuttia kohden vaikka ilma oli ihan samanlainen, veikkaan että ruokailulla oli merkitystä – eilen nimittäin vedin lenkin melkein tyhjin vatsoin. Katsotaan mitä jalat sanovat että uskallanko lähteä huomennakin repimään lenkkiä…

Olin tässä jo jokusen aikaa suunnitellut pienimuotoista yllätystä Tovelle polttareidemme jälkeiselle päivälle, tänään sitten kuulin noiden kemujen järjestäjiltä että järkkäämäni matkayllätys ei voi toteutua – pakko sanoa että vituttaa kuin pientä oravaa. Ainoa lohtu asiassa on että en ehtinyt vielä maksaa matkaa.

Huomisen kelistä ei taas tiedä Föhrikään, kolmosella sanovat että sataa ja nelosella että on hellettä – kaipa noista yhdistämällä saa todellisen kelin eli jonkunasteisen trooppisen sateen Poutahan nyt on ihan mahdotonta kun mulla kerrankin olisi aikaa ajella

Tovella on ollut synttärit tänään, myöskin toinen merkityks päivällä on ollut – nimitättäin häihimme on tarkalleen 2 kuukautta aikaa.

Aamu valkeni sateisena, päätinkin siis lähteä junalla duuniin prätkän sijaan. Kaikki oli taas hukassa aamulla ja aikaa kului kun viuhdoin pitkin kämppää etsimässä avaimia, kelloa, leathermania, puhelimen hf:ää jne jne. Taitaa olla sukuvika tuo tavaroiden kateissa olo ja kiireessä etsiminen kun äitikin on nimittäin samanlainen.

Junalle mennessä oli olevinaan helvetinmoinen kiire, kipitin puolet matkasta huomatakseni asemalla että juna oli miltei 20 min myöhässä teknisen vian vuoksi. Kiirusta ei siis ollut ja toki tuon seuraukseni myöhästyin hieman duunistakin – mukavaa… Hyvä VR ! Olisi sittenkin pitänyt mennä prätkällä kun sadettakaan ei näkynyt koko loppupäivänä.

Duunista pääsin Eetun kyydillä kotiin, erittäin ystävällistä vaikka herralla oli helvetinmoinen kiire. Kotona Tove odottelikin ja synttärilahjusten jälkeen olikin aika tehdä hieman välipalaa ennen ulos siirtymistä. Olin koko päivän ollut todella väsynyt, varmaankin osittain sen takia etten ollut edes käynyt pihalla duunipäivän aikana. Iltakävely myyrmanniin ja takaisin teki ihan gutaa, samalla saimme ostettua rullaluistimiinkin uudet laakerit

Kotiintultuamme olikin yhden tulipalon sammuttelua tiedossa, Busanistit (Finnish Hayabusa Owners Club) olivat kädettäneet weppifooruminsa ja paniikissa sitten alkoivat mulle soittelemaan. Jonkunaikaa koitin korjata jälkiä mutta ei siitä mitään tullut, uusi foorumi nollista sisään ja backupista kannat -> viestejä ei hävinnyt ja herrat lienivät tyytyväisiä. Nää on taas näitä juttuja että kun on joskus nakkinsa tunkenut johonkin projektiin niin se seuraa sitten piiiiiitkään perässä

Kantasäätöjen jälkeen olikin sitten taas aika puuhastella hääjuttuja, nyt piti tilailla viinakset jotka haen virosta ensi perjantaina. Viunasta tulee häissä olemaan sen verran että ainakaan meidän kaverit ja suku tuskin kahdella jalalla juhlista lähtevät, meidän häistä ei tule mitään kuivia kekkereitä vaan mennään ihan samalla kaavalla kuin yleensäkin bileissämme – keitto ei siis lopu kesken

Tänään vaikka illalla ei sadellut niin pilvet ovat roikkuneet matalalla, en siis paljoa uskaltanut lähteä rullistelemaan mutta silti jotain sain aikaiseksi – nyt on luistimissa nimittäin uudet renkaat ja laakerit kiinni. Kelpaa taas viipottaa

Huomenissa aamulla taas duuniin, iltapäivällä yks palaveri, pyöräkaupassa käyntiä ja ehkäpä jopa ulos syömään menemistä. Katsotaan jos vaikka hyvin kävisi ja päivälläkin matka olisi kohti Bamboo Centeriä

Lauantain puolta mennään mutta edelleen ollaan perjantaisilla silmillä liikenteessä – päivä on siis ollut pitkä ja aika tasapaksua kauraa…

Aamulla vettä tosiaan tuli kuten eilinen ennuste lupasi, jotenkin oli nappa vähissä lähteä pyörän kanssa liukastelemaan joten soitin faijalle jotta saisin auton jo aamulla – olihan mun kuitenkin pakko auto saada jossain vaiheessa päivää, jotta pääsen viemään heitä oopperaan.

Iltasella heitin porukat oopperaan ja Toven tuonne \”tyttöjen iltaan\”, siitä sitten kotiin repimään rulliksia jalkaan ja lenkille – perus 10 km maistui taas aika makoisalle ja sain tuon ajan olla ihan kokonaan ilman hälyjäkin.Suihkun kautta sitten mopon selkään ja hieman ajelemaan, käväsin B-illassa ja ihmettelin muutenkin kaupungilla ympäriinsä. Ei ollut kovin herkkua ajella kun joka kulman takana oli poliiseja liuta, ajoin illan aikana viiteen tutkaan ja yksi paskalakki seurasi mua prätkällään reippaat 10 km, jotta näin

Huomenissa ei ole ohjelmassa mitään kovin kummoista, pitäisi alkaa varmaan laittamaan prätkää myyntikuntoon – itseasiassa se ei tarvitse kuin hieman vahaa pintaan ja on valmis myyntiin. Mulla on tällähetkellä yksi uusi pyörä kiikarissa, mutta hinta on aika kova. Jos sitä saisi hieman neuvoteltua alaspäin niin kaupat voisi tullakin siitä – sitten tilanne olisi se että olisin \”kahden pyörän loukussa\” koska tuon uuden kikottimen myyjä on yksityinen eikä siten voisi ottaa vanhaa peliäni vaihdossa.

Soittelin tänään vakuutusyhtiöihinkin ja kyselin vakuutusten hintoja pyörälle jos vakkareita ei ota rahoitusyhtiön kautta. Suureksi yllätyksekseni hinnat menivät aika lailla samoihin kun laskettiin että vuotuinen ajo-aika on 6 kuukautta ja toiset 6 sitten pyörä on seisonnassa. Taisi Tapiolassa tulla euron kalliimmaksi kk-hinta kuin rahoitusyhtiön kautta ja tuo ei todella ole yhtään mitään.

Yö on jo pitkällä ja mua ei kyllä väsytä paskaakaan, odottelen tässä Tovea kotiin – itseasiassa juuri 5 sekkaa sitten tuli viesti jossa hän kertoi tulevansa 1:30 junalla kotiin – eli eipä enää kuin 30 min. Ei sillä ettenkö voisi mennä sänkyyn pötköttämään, mutta tiedän etten saa unta ennenkuin toinen puolikkaani on ehjänä kotona. Kuitenkin yöllä baarista tulo on hieman eri asia kuin iltajunalla töistä.

Tänään on menty eikä meinattu, mutta kivaa on ollut. Välillä kiireinenkin päivä voi olla rentouttava

Herätyskello pirahti soimaan kympin aikaan aamulla, pari tuntia ihmettelyä kotona ja suunta Cantina Westiin jonne olin tehnyt meille pöytävarauksen. Ruoka oli jumalaista ja sitä oli riittävästi, en muista millon olisin viimeksi syönyt noin paljoa ja ylänappia joutu avaamaan housuista jo puolivälissä – silti vielä lopulta jälkkäripöydän kautta päästiin loppuun. Olin luvannut kullalle tarjota kunnon aterian hyvityksenä Lontoon reissustani, tässä tuli nyt tuokin lupaus kuitattua.

Sapuskan jälkeen pieni kävelylenkki teki terää, vatsa oli niin täynnä että yksikin muru lisää olisi aiheuttanut väkisinkin oksennusreaktion joten ennen leffaan menoa piti hieman sulatella, ja kun aikaakin oli muutama tunti ennen leffan alkua niin mikäs tuolla oli tepastellessa.

Leffaksi oli tarjolla \”Meet the Fockers\”, joka osoittautui oikein mukavaksi naurapläjäykseksi – b-luokan huumori vaan toimii aina Leffa oli taattua naurukamaa ja kunnon näyttelijöiden höystämänä ei käynyt aika pitkäksi.

Leffan jälkeen pistäydyimme nopeasti Toven duunikaverin läksiäisissa ja suuntasimme sitten mukillisten jälkeen kotia kohti, jossa ilta kuluikin rauhallisesti löhöillen

Huomenna aamulla taas duuniin, kattoo jos vaikka jaksaisi repiä itsensä kuuden aikaan uimahallillekin – onneksi on koko viikon auto alla…

Viikko on mennyt suhteellisen nopeasti, ensimmäinen työviikko kotimaassa taas hetkeen on mennyt vanhalla rutiinilla – iltavuoroa kotona ja yöt päivystäjänä. Huomenna olisi tiedossa Valentine-bileemme joita onkin odotettu jo hetken.

Tänään on ollut paljonkin hommaa juurikin noita bileitä varten, on tullut käytyä kaupassa, tukussa ja Alkossa eikä rahaakaan palanut kuin joku 130 euroa (alkoholia tossa laskussa 1 pullo vinkkua ja 3 sidukkaa et safkaa aika vitusti). Myös kämppää on taas hiottu bilekuntoon ja naapureitakin varoiteltu huomisesta, saapahan nähdä ovatko varautuneet maallepaolla vai millä tällä kertaa

Duunivuoron ohella tuli ihmeteltyä nelosen sarjaa \”sekaisin Miriamista\”, on viihde mennyt sairaaksi kun ihmisten tunteilla leikitään jo niin pahasti että heteroita koitetaan parittaa transseksuaalille ja niin vielä että transukin elättelee toiveita että heteromies ottaisi \”naisen\” jolla killuu munat jalkojenvälissä… huoh…

Koti-ikävä alkaa selkeästi vaivaamaan, en tiedä paljon mukavampaa asiaa kuin suomalainen sauna, kunnon suihku ja oman kullan kainalo. Vielä pitäisi matkalla viihtyä 4 vuorokautta – sitten pääsee kotimaan kamaralle

Duunista en viitsi paljoa sanoa. Koulutuksen tulos on ollut sellainen mitä olen pelännytkin, emoyhtiön ylläpito koittanee syytää kaiken paskan meidän niskaamme joten kovin mieltäylentävää hommaa tuo ei ole. Noh, työ on työtä ja sen parissa mennään joten ei pidä valittaa. Kuitenkin ehkä odotin hommilta paljon enemmän ja sitä myöten myös matkan alussa fiilis oli paljon parempi.

Aika täällä englannissa alkaa käydä pitkäksi, kovinkaan paljoa ei ehti iltaisin tekemään joten illat rajoittuvat syömiseen ja pubissa käymiseen – enää ei jaksa kovinkaan montaa tuoppia edes ottaa kun alkaa hyydyttämään. Enää ei ole edes paljoa jaksanut valokuvailla, tänäänkään ei tullut otettua yhtään fotoa.

Duunin jälkeen lähdin kiertelemään kauppoja, jotain tuliaisia piti löytää vaikka väkisin. Iltasella lähdimme läheiseen queenswayhin syömään, löysimme paikan eilen parin kilsan päässä hotellistamme. Tietääkseni alue ei ole kovin rauhallista josta myös omaa kieltään kertoi vahvasti etninen katukuva ja jatkuvasti kiertäneet poliisipartiot.

Queenswayssa kävimme popsimassa kiinalaista illalliseksi ja siitä sitten kahdelle sidukalle paikalliseen pubiin, sapuskoinnissa täällä on jo tottunut siihen että nälkä ei lähde kirveelläkään joten kiinalaisen pienet annokset eivät yllättäneet. Sidukan jälkeen metrolla hotellille ja tässä nyt suunnittelen unen kuuppaan ottamista.

Huomenna tiedossa tosi mulkku päivässä töissä joten pitänee koittaa nukkua…

Eilisen tuparit Turussa sujuivat oikein mallikkaasti, Annan uusi kämppä oli ihan makea ja porukkakin oli ihan ok:ta – tulihan käytyä myös vilkaisemassa Turun yöelämää…

Neljän aikaan eilen käänsimme nokan kohti Turkua, tällä kertaa hieman tosin jännityksessä eläen koska meillä ei ollut yhtään tietoa missäpäin saamamme osoite tuota kaupunkia olisi – Luotimme 100% gps-navigaattoriini joka yllättäen osoittautuikin todella käteväksi vempeleeksi vieraassa kaupungissä – kerralla oikein ja täsmällisesti. Kämppä oli viihtyisä pikkuruinen yksiö kivenheiton päässä keskustasta, baariin taisimme taapertaa noin 10 min.

Turkulainen yöelämä ei nyt ihan erikoiselta vaikuttanut, baarista (Diiva/Priima) huomasi suoraan kuka sen omisti – ravintola oli 100% kopio vanhasta tiikeristä joten sedulandia haiskahti jo kilometrien päähän.

Aamulla heräsin huonosti nukkuneena, patja jonka saimme oli surkein millä olen koskaan unta kuuppaan kiskonut. Aamiaisen ja kamppeiden keräämisen jälkeen lähdimme suuntaamaan kotiinpäin – Turussa lähtiessämme paistoi aurinko täydeltä taivaalta ja pakkasta oli kymmenisen astetta – lähestyessämme Helsinkiä saimme niskaamme kunnon pluskelin lumimyräkän joka pisti koko liikenteen aivan sekaisin. Kävimme Lauttasaaressa Basilicassa safkalla, Toven vanhempien luona vierailulla ja pistäydyimme munkin porukoiden luona – sitten sukkana kotiin pakkaamaan.

En ollut kunnolla edes suunnitellut mitä ottaisin mukaan, vaatteita ja jotain perussettiä hammasharjoineen ja dödöineen toki olin miettinyt mutta kaikki muu oli ihan auki vielä – ei muutakuin matkalaukku auki ja pakkaamaan. Nyt laukku makaa tuossa vieressä odottamassa huomista lähtöä – kello soi viiden maissa ja ennen kuutta ollaan jo matkalla kohti lentokenttää, Lontoo täältä tullaan !

Vaikka odotankin matkaa niin mieli on edelleenkin haikea, en haluaisi jättää Tovea tänne kotimaahan vaan mielellään toki olisin hänet mukaan ottanut – noh, työmatka on työmatka eikä näissä ole vaihtoehtoja. Ikävä tulee olemaan kova mutta onneksi puhelimet ja netti on keksitty.

Elämä on yllätyksiä täynnä, tänään duunissa nimittäin kertoivat että meikäläisen pitäisi matkata Lontooseen muutamaksi viikoksi yhden duunikaverin kanssa koulutukseen – ei huono setti ollenkaan

Lontoo on yksi niistä kohteista johon olen pidemmän aikaa jo halunnut mennä käymään, nyt matka tosin tuli hieman eri merkeissä mitä itse olin suunnitellut mutta ei haittaa. Illat ja tuo väliin jäävä viikonloppu pitäisi jäädä ihan vapaaksi meille joten varmasti kaupungillekin ehtiä ihmettelemään koulutuksen lomassa. Lähtö on jo maanantaina kello 8 ja paluu muutaman viikon päästä takaisin kotimaahan.

Vaikka olenkin aika innostunut tuosta matkasta niin kolikolla on aina kaksi puolta. Tämä on ihan oikeasti pisin aika minkä olemme olleet erossa yli 3,5 vuoteen ja vaikka matka itsessään kiinnostaa niin en haluaisi lähteä kullan luota noin pitkäksi aikaa. Noh, tässä tapauksessa ei ole vaihtoehtoa koska matka on välttämätöntä työni takia.

Viikonloppu on ohjelmaa täynnä ja vielä pitäisi etsiä kolonen jossa ehtisin pakkaamaankin. Huomenna pomon läksiäiset, lauantaina yhdet tuparit ja sunnuntainakin settiä kyllikseen – ynf…