Jassun elämää

Puoli tuntia vielä duunissa ja sitten nokka Kohti kristiinankaupunkia. Odotettavissa on aika kovassa tuulessa noin 350 km, joten ei mikään nautittavin prätkäretki.

Netissä vastaan tuli hauska paita muuten, pitäisköhän tilata :

• 

Päivä on mennyt oikein mukavasti, nukuttiin pitkään ja ollaan nautittu päivästä – ja hieno päivä on ollutkin.

Koira koitti herättää ekaa kertaa aamulla kuudelta, nopea ärähdys ja sekin tajusi että unta lisää kuuppaan kunnes on sapuskan aika – no, se koitti tuossa kympin aikaan Aamiaisen jälkeen lähdimme ulos, ulkona oli pirun hieno päivä joten mikäs siellä oli häärätessä. Maalasin saunan järvenpuoleisen seinän ennen ruoanlaittoa ja uimassakin piti pulahtaa muutamaan kertaan.

Tänään listalla oli ihan perus-kotisafkaa, perunamuusia ja lihapullia höystettynä kanasalaatilla – oli muuten oikein hyvää pitkästä aikaa. Mökillä ei jaksa alkaa hifistelemään ja siksi tuollainen mättö onkin poikaa.

Iltasella ohjelmassa oli saunomista ja nuotiolla istumista, ternimaidosta tehdyt muurinpohjaletut maistuivat aivan loistavilta. En tiedä oliko taika tuossa ternimaidossa vai missä, mutta en ole koskaan tehnyt noin rapeita lettuja – nam !

Huomenissa pitäisi lähteä taas kotiinpäin, tämä pidennetty viikonloppu alkaa olla paketissa ja paluu arkeen odottaa.

• 

Joo’oh, täällä ollaan Milkkelin takana landella ja nautitaan loistaavista ilmoista – toki myös tässä juhlitaan samalla ensimmäistä hääpäiväämme joka on huomenna.

Perjantaina duunin jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Mikkeliä, lähtö meinasi mennä säädöksi kun isän auto oli huollossa peruutustutkan asennuksessa ja pitä käydä palauttamassa vuokra-auto ja lähteä sitten liikenteeseen tuolla toisella. Noh, liikkeelle päästiin ja matkakin meni leppoisasti alkuruuhkasta huolimatta.

Pia oli tulossa Tuomon luokse Mikkeliin joten kutsuimme heidät saunomaan, he saapuivatkin tuossa iltasella kympin aikaan ja pääsimme grillaamaan ja saunomaan. Ilta kului leppoisasta grillatessa, saunoessa ja Trivialia pelatessa – siiderin juontia unohtamatta

Tänään aamulla nukuimme pitkään, heräilin ekaa kertaa kasin aikaan antamaan koiralle safkaa ja sitten jatkettiin unosia. Yhdentoista aikaan sitten nahkaluukut silmiltä pois ja aamiaiselle. Meikäläisen flunssa on nyt jatkunut toista viikkoa ja eilen illalla lähtenyt äänikin oli osittain aamuksi palautunut, tosin nenä on aivan tukossa vieläkin ja yskä on aikamoinen – silti ei kyllä saunomista ja uimista voi jättää väliin.

Päivä jatkui leppoisastii ja teimmekin lounasta oikein tyylillä, nuotiolla muurinpohjapannulla – ai että oli hyvää. Kyllä tuollainen avotulella tehty safka sitten osaakin maistua hyvältä, siihen kunnon salaatti kyytipjaksi ja homma kulkee. Safkan jälkeen hengailimme ja pelailimme petanquetakin jonkun aikaa kunnes Pia ja Tuomo lähtivät eteenpäin viettämään iltaa muitten kavereidensa kanssa. Me lähdimme käymään Haukivuorella kaupassa.

Nyt sitten istutaan ja katellaan tölsyä, saunassa käytiin äsken ja ulkona on melkein 30c vieläkin lämmintä – melko sopivaa.

viimeviikolla otettu rajoittamaton GPRS-yhteyskin on ollut hyödyksi, tähän mennessä viikonloppua on loiskuteltu dataa reippaat 40 megaa joka tarkoittaa normaalihinnoittelulla yli 240 euron summaa – ihanan halpaa

• 

Joopajoo, duunin jälkeen mua odotti yllätys kun Tove oli mua vastassa, otti kädestä kiinni ja talutti Ruoholahden Holiday Inn -hotelliin. Täällä kuulemma vietetään nyt sitten tää ilta ja yö

Jooh, eilinen ystävänpäivä meni hieman reisille aikataulutusten kanssa ja mun järjestämät jutut valuivat ihan kaivoon. Olin järjestänyt hieman ohjelmaa mutta kun Tovea ei kotosalla näkynyt niin ne menivät sitten miten menivät, tämä hotellisetti nyt hieman eiliselle hyvitystä.

Illalla pitäisi varmaan mennä keskustaan syömään ja sitten hotellille yöksi, aamulla sitten varmaan saunan ja aamiaisen kautta konttorille joka sijaitsee about 300m päässä täältä

• 

Joo\’oh, aika pitkälti viikko on siitä kun edellisen kerran olen tänne raapustellut. Osittain tää johtuu toki ajanpuutteesta mutta myös siitä että jossain vaiheessa on loppunut myös usko ihmismieleen ja sen oikkuihin – on ollut ehkä parempi että en ole kummemmin juttuja kommentoinut niin ei ole tullut sanottua turhan pahasti.

Kirkkokohu on mennyt kuin sinikäyrä, aluksi nousujohteisesti, sitten se saavutti huippunsa ja nyt ollaan jo laskussa – toivottavasti uutta nousua ei tarvitse edes nähdä. Huippukohta oli surkuhupaisa, sen enempää tuota ruotimatta voidaan todeta vaan ett\’ tämä lienee sitä kuuluisaa kristillistä suvaitsevaisuutta oikein malliesimerkkinä. Onneksi nämäkin ovat nyt laantuneet ja tällähetkellä eletään \”leikitään kuin kaikki olisi kuin ennenkin\”-aikaa – pelkona vaan lienee se että kun asioista ei ole puhuttu niin tulivuori purkautuu taas jossain vaiheessa uudestaan – mä olen ollut aina sitä mieltä että asiat pitäisi selvittää kunnolla ennenkuin jatketaan normaalia elämää koska muutoin ne toisia painavat asiat nousevat pintaan kuitenkin jossain vaiheessa. Ei ole muutenkaan kiva ruotia useita vuosia vanhoja asioita hirveissä nipuissa aina kun ahdistus kasvaa liian isoksi.

Kotosalla asiat on hyvin, onneksi tuo kohu ja säätö ei ole vaikuttanut meidän väleihimme mitenkään negatiivisesti – pikemminkin päinvastoin. Periaatteessa kaikki kohu mikä tässä on tullut on saapunut tästä asiasta katsottuna ulkopuolisten ihmisten puolelta – vaikkakin he muuten ovatkin läheisiä. Huhujen mukaan mutkin on sotkettu tuohon soppaan ja mullakin kuulemma olisi jotain näkemyksellisiä erimielisyyksiä erään henkilön kanssa – vaikea sanoa kun eipä hän ole kanssani edes aiheesta keskustellut – noh huhut on huhuja ja kaipa näillekin joskus totuusperä saadaan.

Kaiken säädön ohella kodin sisustus on saanut uutta väriä paljonkin viimeisen viikon aikana. Tosiaan tuli uusi töllö ja telkkaritaso ostettua, sitten vielä viikonloppuna olkkarin nojatuoli korkkasi ja käväsimme sitten suoraan vaihtamassa perheen molemmat nojatuolit uusiin. Toivotaan että tällaisia viikkoja ei ole paljoa tulossa, tulee elämä nimittäin uskomattoman kalliiksi muuten

Parin kuukauden takainen vesivahinkokin alkaa olla historiaa, remonttireiskat kävivät värkkäämässä olohuoneen tuoreeseen maaliin ja muutenkin kaikki on keittiön kaapin puuttumista lukuunottamatta tikissä. Kaappi pitäisi tulla parin viikon kuluessa ja sillon saadaan viimeinkin astiatkin pois muuttolaatikoista – on ollut aika suuri yllätys miten paljon yhden kaapin puuttuminen vaikuttaa keittiössä.

Chilit kukoistavat parvekkeella, tosin päivä alkaa olla niin lyhyt että lisävalon tarve rupeaa tuntumaan – pitäisi käydä ostamassa kunnon loisteputket talvikasvatusta varten ja samalla niitä voisi käyttää nyt syksylläkin lisävalon antajina. Pelkona mulla on että päivän lyhenemisen takia satomme ei kunnolla ehdi kypsyä ennenkuin pitää kasvit raahata sisätiloihin. Kotoa pitäisi vielä soppikin löytää missä chileillä olisi hyvä talvehtia.

• 

Joo\’oh, yli viikko on kulunut edellisestä kirjoittelusta ja tämäkin hiljaisuus on johtunut vaan siitä että on ollut ihan helvetillinen kiire – matalalento on ollut taas hieno laji…

Viime viikolla mentiin lujaa, keskiviikkona saapui Egyptistä tutut oppaamme kyläilemään ja pari päivää baarifestareita sai mukavasti maksan lämpiämään viikonloppuna ollutta motoristikokoontumista varten – noikun tunnetusti eivät kuivimpia kekkereitä ole

Kuivuus ei tälläkään tuolla Tasarissa ollut monessakaan suhteessa lähellä totuutta, sinnepäin ajelimme kaatosateessa ja perilläkin kosteusprosentti oli kohdillaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin Satakunta motoristia kun ängetään samalle leirintäalueelle niin menoa ja meininkiä riittää ihan omiksi ja muiden tarpeiksi. Viikonloppu toi tullessaan paljon keittoa, hyvää seuraa, saunomista, mopojen kierrättelyä ja muutenkin yleistä pahennusta – hyvät kinkerit siis

Tasarista palattuamme olikin aika pakata taas kamat kasaan ja siirtyä uudelle retkelle, tälläkertaa Silja Operan matkassa Pietariin näyttämään Tovelle venäjän ihmeellisyyksiä Aikaa ei ollut perillä kuin päivä mutta ainakin musta tuntuu että retki oli oikein onnistunut. Saimme rentoutua, nähdä kauniita paikkoja ja nautiskella hyvästä ruoasta – loistosetti.

Nyt ollaan taas kotosalla ja vietetään viimeisiä lomapäiviä, Tovella loma loppuu jo huomenna ja mulla on ensi maanantaina arkeen paluu – paljoa ei siis ole minullakaan lomaa jäljellä. Tänään on koitettu hoitaa kaikenlaisia asioita mitä häiden jälkimainingeissa on ollut – eri instansseille toimiteltu Toven nimenvaihdoksesta kertovia papereita jne.

Sain tänään kuviakin verkkoon. Niin hää, tasari-, kuin Pietarinkin kuvat löytyvät tutusta osoitteesta : http://www.kuvat.net

• 

Jaahas, nyt ollaan sitten oltu reilu vuorokausi naimisissa – millonkohan tämäkin elämänmuutos iskostuu päähän ja alkaa tajuamaan homman suuruuden… Katsotaan

Tuntuu siltä että mä olin niitä ainoita jotka ei etukäteen ollu hermona vihkimisestä ja muusta, esim äitini oli ihan hermorauniona eikä isänikään ihan rauhallisimmasta päästä ollut Mulla hermostuneisuus alkoi vasta kun 2 tuntia ennen kirkkoon menoa kun kuvauspaikalla piti kiskoa frakki päälle.

Toissayö meni aika rauhallisesti, uni tuli mukavasti silmään ja muutenkin nukuin hyvin heräilemättä turhia. Aamusella kello meillä soi yhdeksältä vaikkakin nousimme jo puolen maissa, piti käydä suihkussa ja alkaa henkisesti valmistautumaan tulevaan. Tuossa vaiheessa jo hieman aloin ihmettelmään kun perhosia ei ollut vieläkään vatsassa.

Pakkasimme kaikki vermeet autoon ja lähdimme pesemään hääautoa ja tuolta sitten kohti huopalahtea missä Tovella oli kampaus ja meikki varattuna. Toven ollessa kampaajalla lähdin tunniksi ajelemaan käyden vanhempieni ja Peten luona ennenkuin menin noutamaan tulevan vaimoni takaisin kyytiin

Meikkauspaikasta olikin aika suunnata kohti herttoniemeä ottamaan hääkuvia. Aika oli varattu yhdeksi ja kun saavuimme paikalle niin bestman ja kaasot odottelivatkin meitä jo pelipaikoilla – ei muutakuin frakki niskaan ja kuvaan… Kuvassa alkoi tulla ensimmäiset oireet hermostumisesta, kädet hikosivat ja tärisivät ja sellainen pieni orastava päänsärkykin kertoi että jotain isoa on tapahtumassa – niinkuin olikin

Kuvat otettiin ja olikin aika lähteä kohti kirkkoa, vaikka vihkiminen oli vasta kolmelta piti meidän olla hyvissä ajoin paikalla etteivät sukulaiset näkisi kirkkoon menevää morsianta. Tässä meinasi homma mennä pieleen vaikka olimmekin hyvissä ajoin tuolla niin suku oli vielä aikaisemmassa noh, ei muutakuin nopea u-käännös parkkiksella ja kohti kirkon sivuovea josta saimmekin morsiamen sujahtamaan kirkon sakastiin piiloon…

Kirkossa seremoniaa odotellen alkoikin sitten tulla todellista hermostumista, en voi sietää kirkkoja ja kun muutenkin tunnen oloni niissä vaivautuneeksi niin tilannetta ei ainakaan helpota että melkein 70 henkeä tuijottaa tuolla koko tuon puolituntisen joka alttarilla piti bostailla. Noh, homma meni ihan pulkkaan ja molemmat saivat tokaistua \”tahdon\” ja pappikin muisti julistaa meidät mieheksi ja vaimoksi. Ainoata pientä lisäohjelmaa meinasi tulla kun huomasin että sormuksen pujottaminen hikisin käsin turvonneisiin sormiin ei ollut maailman helpointa – hetken ähellettyäni rinkula sitten upposi sormeen jotenkin ja tove paikkasi loput kun olimme kääntyneet selin yleisöön.

Pastorinamme toimi Lauttasaaren kirkkoherra jonka molemmat tunsimme jo aiemmilta ajoilta jotenkuten, Tove on asunut hänen kanssaan samassa pihapiirissä parikymmentä vuotta ja meikäläinenkin on ollut tekemisissä herran kanssa kun aikoinaan hänen autotalliaan lainailin kun koitin saada autoani kaupaksi Puolituttu mies siis ja erittäin lupsakka, sanavalmis ja piti vielä aivan käsittämättömän hienon puheen meille. Myöskin kanttorina toiminut anoppi hoiti homman himaan vaikka meidän biisitoiveemme olivatkin hieman erikoisempia, sisääntullessa Europen Final Countdown ja ulosmentäessä star warsin teema – oli todella mahtavan kuuloista.

Raamattu kourassa säntäsimme riisisateeseen, leffoissa tuokin näyttää aina niin hienolta mutta nyt kyllä riisiä tuli sillä mitalla että tuota oli jokapaikassa Korvastakin löyty 5 jyvää kun pääsimme autolle ja kurvaamaan karkuun – Tovelle meni puvun kauluksesta sisään varmaan puoli kiloa tuota vinosilmien perunankorviketta ja sitä riitti autoonkin

Pienen ajelulenkin jälkeen suuntasimme Juhlapaikalla jossa porukka meitä odottelikin pihalla. Samppakaljat lasiin ja sitten kilistemään uunituoreen avioparin kunniaksi, tuosta sitten sisälle nauttimaan aivan loistokasta ateriaa. Pitopalveluna toimi vanhan perhetuttumme yritys joka on ihan maankuulu ruoistaan, meillä listassa oli mm :

* kalapöytä: sitruunamarinoituja silakoita, piparjuurituorejuustolla täytettyjä kylmäsavulohinappeja perinteisen sinappikastikkeen kera ja suuri täytetty kala sekä muikun/siianmätiä tykötarpeinee
* keitetyt perunat
* salaattipöytä: Cesarsalaattia, Provençelaista kevätsalaattia, Waldorfinsalaattia, pasta-gorgonzola-päärynäsalaattia sekä salaatinkastiketta
* kasvisterriiniä ja hedelmäkastiketta
* lämpimänä ruokana Mestari leikkasi kokonaisena kypsennettyä peuranpaistia riistakastikkeen ja yrttimarinoitua hanhenrintaa omena-calvadoskastikkeen kera. Lisäksi oli tarjolla manteliperunoita ja vihannesgratiinia
* leipäpöytä: leipäkori, voi ja tuorejuustolevite sekä juustoja ja hedelmiä
* kahvi, haudutettu tee ja teevalikoima sekä mehu
* hääkakkuna toimi kakkupöytä (= 10 erilaista kakkua)

Nam !

Kaikki meni putkeen, safka oli aivan loistavaa ja keittoakin riitti, porukka viihtyi ja tunnelma oli katossa. Meillä normaalista poiketen ei ollut morsiamen ryöstöä tai muuta tuollaista hömppää, illemmalla toki valssit, sukkanauhan sekä kimpun heitto ja kakunleikkuut jne – normaali häät siis perusrungoltaan . Häävalssiini ystäni Santtu koitti tosin pistää lisähaastetta iltaan looppaamalla veisua oikein todenteolla Noh, ei ainakaan biisi loppunut kesken…

Jossain vaiheessa iltaa siirryimme bestmanin kyydittämänä hotellille jossa pienen säädön jälkeen saimmekin huoneemme, ensimmäiseksi meille tarjottu huone oli nimittäin unohtunut siivota ja hotelli hyvitykseksi tarjosi meille astetta paremman business-luokituksen huoneen… ei haitannut Huoneesta löytyi kaksi 140cm punkkaa jotka yhteen kiskomalla sai aika miehekkäästi melkein 3 metriseksi nukkuma-alustaksi ei ollenkaan huono setti. Lisäksi huoneessa oli kaikenlaista muuta mukavuutta aina hierovasta suihkusta lähtien.

Tänään aamulla heräilimme kasin aikaan ja suuntasimme aamupalalle, hotellin aamiainen oli todella positiivinen yllätys sisällöltään ja käsitykseni holiday innistä tuonkin suhteen muuttui Ainakin Suomen osalta… Ei valittamista vieläkään…

Hotellilta siirryimme juhlapaikalle taksilla noutamaan hääautoamme jonka olimme jättäneet tuonne pihaan, koska kyseessä tosiaan oli 2-paikkainen sporttipeli oli mun \”pakko\” ajaa sitä itse emmekä siis voineet mennä sillä yöllä hotellile kuskin kyyditsemänä – noh, sellaista elämä on…

Juhlapaikalla siivoilimme hieman vanhempiamme odotellessa, tuolta sitten kotiin käväisemään ja nopean stopin jälkeen takaisin östersundomiin – tälläkertaa satamakahvilaan orgin porukan kanssa kahvittelemaan. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa Jetroa ja kumppaneitakin…

Illalla palautimme hääauton, kävimme Tuomolla ja Pialla kahvilla sekä vanhempieni luona saunomassa ja availemassa häälahjoja – olihan tullut kaikenlaista hienoa lahjaksi vierailta… Olo oli kuin jouluna kun lahjoja oli jokapuolella…

Kotiin päästyemmä alkoi säätö mihin kaikki lahjat saisimme laitettua, itseasiassa tätä emme ole vieläkään saaneet ratkaistua Joku ratkaisu pitää ennen keskiviikkoa saada aikaiseksi koska tuolloin meille on tulossa vieraita kylään – noh, eiköhän kaikki selviä.

Tänään sitten vihdoinkin pääsin täyttämään pitkäaikaisen suunnitelmani, selaimen osoitekenttään naputeltiin www.eroakirkosta.fi ja muutaman klikkauksen jälkeen mailista löytyi ilmoitus :

Eroakirkosta.fi -palvelun kautta lähetettiin osoitteeseen vantaan.maistraatti@eslh.intermin.fiseuraava viesti:

Eroaminen eroakirkosta.fi -palvelun kautta.
Nimi: XXXXXXXX XXXXXX XXXXXX
Hetu: XXXXXX-XXXX
Kotikunta: Vantaa
Uskontokunta: evankelisluterilainen

Kuulemma 5-10 päivää menee ja sitten kopsahtaa kotiin vahvistus kirjallisena että ero on hyväksytty, tosin mun mielestä on aika epäoikeudenmukaista että joudun kuitenkin maksamaan tuota riistomaista kirkollisveroa vuoden loppuun asti vaikka en kyseisen putiikin palveluita haluakaan käyttää enkä kuulu enää heidän listoilleenkaan – noh, \”elämä on\” niinkuin sanotaan

Kohta pitäisi alkaa venyä nukkumaan, huomenna pitäisi käydä heittämässä puku takaisin vuokraamoon ja pudottaa kummitäti lentokentälle – myöskin varmaan kämppää pitäisi hieman siistiä.

Nyt se sitten on tosiaan alkanut, Herra ja Rouva Laivuoren virallistettu yhteiselo

• 

Joo\’oh, vähiin käy aika ennenkuin loppuu. Mittari näyttää että häihin on aikaa alle 16 tuntia – huhhuh…Vielä ei ole tullut sellasta \”perhosia vatsassa\”-fiilistä mutta eiköhän se ehdi vielä viimeistään alttarilla tulemaan…

Viimeiset pari päivää on ollu täyttä häähössötystä, säädetty sitä ja hinkattu tätä – nyt onneksi alkaa kaikki olla paketissa melkein. Tämä päivä vietettiin melkein kokonaan juhlapaikalla koristelemassa ja pistelemässä paikkoja kondikseen.

Yksi häiden suurimpia juttuja on ollut löytää kunnon hääauto, onneksi Rauli pelasti pelin ja lainasi uuden uutukaista Chrysleriään meille – on muuten munakas peli ajella… huhhuh…

Hääautomme Chrysler Crossfire

Nyt vielä viimeiset pakkaamisen ja säädöt huomista varten ja sitten nukkumaan…

• 

Ensimmäinen varsinainen lomapäivä alkaa olla paketissa, kiirettä on pitänyt niinkuin lomalla yleensäkin.

Aamulla heräilimme kympin maissa, ilma ei näyttänyt ollenkaan pöllömmältä ja päätimme toteuttaa eilen saamamme idean painua korkeasaareen katsomaan eläimiä – näin teimmekin. Rojut kasaan ja junalla stadiin, suunnaksi kauppatori ja lautalla korkeasaareen

Korkeasaari on mielenkiintoinen paikka, monet pitävät eläintarhoja pelkästään tenaville tehtyinä paikkoina mutta kyllä aikuinenkin tuolta paljon saa irti. Eläintarhojen huonona puolena on suhteellisen epäselvät häkkiratkaisut, varmaan puolissa häkeissä oli laput mitä sisällä pitäisi olla mutta elukasta ei näkynyt tupsuakaan mistään – jotkut häkit olivat sellaisia että maassa kasvoi metri heinää ja pari isoa puunrunkoa blokkasi koko näkyvyyden. Kokonaisuudessaan retki kesti kolmisen tuntia, tuona aikana kerkesimme mainiosti kiertämään kaikki häkit ja ehkä mielenkiintoisimpina jäi mieleen tälläkertaa tiikeri, leopardi ja lumileopardi – todella uljaita eläimiä. Lehdissä olleet vaippapaviaanitkin tuli bongattua ruokailupuuhissa

Suunnistimme korkeasaaresta lautalla takaisin keskustaan jossa Tove lähti sovittamaan hääpuvun kanssa tulevaa vannehametta ja mä suuntasin hieman kauppoihin, tuosta sitten Bamboo Centerin kautta kotio. Kyllä oli loistava juhlistus lomalle nautiskella höyryävää currykanaa – mmmmmm…

Olimme sopineet että illalla menemme käymään Toven isoäidin luona, suunnitelmissa oli fillaroida oulunkylään ja takaisin mutta suunnitelmat tuppaavat aina hieman muuttumaan – ja niin kävi nytkin. Kiskoimme kamat niskaan ja suuntasimme pyöräkellariin, otin fillarin lukon auki ja rupesin katsomaan että \”onpas tämä vekotin hieman oudon näköinen\” – no ei ihmekään kun takarengas on täysin tyhjä. Noh, ei tossa muuta voinut kuin todeta että sisäkumi on venttiilin vierestä puhki, ei varaosia joten prätkällähän sitä sitten piti tuo retki hoitaa… Vitutti kuin pientä oravaa.

Koruretken jälkeen suuntailimme takaisin kotiin, tänään iltaohjelmassa oli kirkko-ohjelma tekoa josta Tove sai kyllä aika siistin näköisen – itse jeesailin kansikuvan kanssa oikeastaan vaan. Nyt on tuokin taakka harteilta ja voidaan ruksittaa kirkko-ohjelma tehdyksi

Huomenna on taas paljon hääjuttuja mutta myös muutakin, Tove katoaa aamusta jo ostoksille ja iltapäivällä meikkiin ja koekampaukseen – meikäläisen pitäisi hieman hääräillä kotona ja jos sää sallii niin pukata käymään konttorillakin (kyllä, lomalla =)

• 

Häät alkavat olla jokapäiväisissä askareissa yhä enemmän mukana, no toisaalta ei se ole ihmekään kun H-hetkeen on aikaa vajaa 1,5 viikkoa. Siltikin ihmetyttää miten paljon kaikenlaista turhaa säätöä tuo aiheuttaa.

Viimeisten päivien perusteella olisimme mieluummin kyllä valinnut maistraatissa naimisiinmenon kuin perinteiset kirkkohäät. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että vaikka kyseessä on toki myös suvun ja ystävien juhla, mutta pääasiallisesti häät ovat mun ja Toven juhla jonne on ystävät ja sukulaiset kutsuttu mukaan. Eräät ihmiset ovat alkaneet vaatia kirkkotoimitukseen sitä ja tätä vedoten että \”suku haluaa näin\” tai että \”tämä on kyllä ihan pakko olla\” – perseestä. Häiden kokonaisuudessa pitäisi olla hääparin \”näköinen\” eikä mitenkään sidonnainen mitä suku vaatii tai haluaa, tästä olemme päättäneet nyt pitää myös huolen. Kirkkotoimituksessa toki on tietyt kaavat mutta joitain valinnaisia juttuja tulemme toki jättämään poies ja jotain myös ottamaan lisää – oman valintamme mukaan

Alan olla tuota kirkkohössötystä aivan kurkkuani myöten täynnä, onneksi ei tosin kauaa enää tarvitse olla kirkon kanssa tekemisissä – päivä häiden jälkeen lähtee kirkosta eropaperit vetämään ja sen jälkeen ei tarvitse enää käydä kuin kutsuttana häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä jne – meidän tulevat lapsemme kun on päätetty olla liittämättä kirkon jäseniksi jo tuossa joku aika sitten. Sinänsä muuten jännä detalji että vaikka eroan kirkosta elokuussa niin kirkollisveroa pitää maksaa vuoden loppuun asti, ei osu ihan minun oikeustajuuni mutta sellaista elämä joskus on…

2 päivää lomaan enään, alkaa jo ajatukset olemaan lomassa (häiden lisäksi)…

•