Päivystys kuuluu taas viikonloppuun, toisaalta niin pitkään kun on hiljaista niin se ei paljoa haittaa – voi ajella ja hengailla ihan vapaasti kunhan jaksaa raahata läppäriä repussa.
Aamulla väsytti kuin pientä oravaa kun kello pärähti soimaan, syynä ei tällä kertaa ollut yölliset hälytykset vaan se että viikolla tulleet iltamatsit lätkän mm-kisoista olivat vieneet miehestä mehut
Ylös oli tosin pakko taas raahautua aikasin koska piti lähteä motoristien kanssa turisemaan Allrightin (MP-tarvikeliike) Hemmon päiville, tiedossa oli siis mukavaa seuraa, pullakaffea ja hyviä tarjouksiakin – jokavuotiset kinkerit joita ei yleensä missata…
Koska ilma oli nätti pitihän sitä lähteä ajolenkillekin, käväsin myös onnettomuuspaikalla jossa eilen eräs motoristi siirtyi ylempii ajoletkoihin. Paikka oli Espoon Leppävaarassa lähellä uutta Sellon kauppakeskusta. Valojen jälkeen parisataa metriä suoraan ja sitten loiva oikea, rajoitus 60 km/h. Motoristi oli lähettänyt valoista ja jostain syystä oli pyörä karannut käsistä kohtalokkain seurauksin. Pari metriä paikalla oli jarrujälkiä, sitten näkyy kohta missä kikotin on mennyt nutulleen ja seuraavat metrit ovatkin lohdutonta katsottavaa, poikennut aidantolppa, 10 m mopon kyntöjälkeä jonka jälkeen se oli poistunut kahden kaista läpi toiselle puolelle tietä ja mopon romuja ympäriinsä. Surullista…

Onnettomuuspaikka tulosuunnasta kuvattuna
Paikalle oli tuotu kynttilöitä, kukkia ja muistokorttikin joka kertoi kaipaamaan jääneiden omaisten tunteita. Menehtynyt motoristi oli nimikaimani, suunnilleen ikäiseni ja ajoi myös vuoden 2000 600cc pyörällä – merkkinä tosin Honda eikä Yamaha niinkuin mulla. istuskelin hetken onnettomuuspaikan kaiteella ja katselin ohiajavia kanssaliikkujia miettien miten perkeleen pienestä meidänkin täällä olomme on kiinni. Jos jotain positiivista tuosta pitää etsiä on se, että jos täältä pitää etuajassa lähteä niin tuo on juuri se miten minäkin haluisin tuossa tilanteessa maanpäällisen vaellukseni päättää – nopeasti kipua tuntematta ja mopon selässä…
Onnettomuuspaikalta lähdettyäni ajelin hetken ympäriinsä ja lopulta suuntasin mutterille ihmettelemään – nätti ilma oli tuonut ihmisiä kaivariin enemmän kuin laki sallii enkä jaksanut jäädä jonottelemaan kahvikuppostani vaan hetken istuttuani suuntasin pienen lenkin jälkeen kohti Pähkinärinnettä. Matkalla tuli sopivasti hälytyskin joten ei edes harmittanut lähteä koska kuitenkin olisi jonnekin koneelle pitänyt raahautua.
Porukoiden luona jääkaapista löytyi kunnon pihvit ja maisseja grilliin… NAM ! Ruoka todella maistui koska olin koko päivän elänyt iltapäiväviiteen asti kolmella kupilla kahvia ja parilla palasella pullapitkoa – alkoi siis olla hieman heikko olo. Ruoat huiviin ja hetken rapsuttelin Pikkistä ennen kotiin siirtymistäni.
Tänään tuli illalla kolmoselta Karpon ohjelma Bombereista, eli siis motoreista joidenka elämäntyyliin kuuluu keuliminen, kumin poltto ja muutenkin kikkailu. Ihmeellistä kyllä Karpon katsantokanta oli hyvinkin puolueeton. Kaikkia haastateltuja (myös poliiseita) oli haastateltu puolueettomasti ja muutenkin ohjelma vaikutti asialliselta. Ainoa huono puoli oli se että nyt ainakin tavallisille tallaajille jäi tuosta kuva että jokainen urheilullisemmalla \”muoviluodilla\” ajava olisi Bomber, eli tuon kuvauksen mukaan minäkin istuisin muottiin vaikka en ole koskaan pyörälläni edes polttanut kumia tai keulinut… Noh, ehkä joskus vahingossa mutta en tahallani
Ilta kului tölsyn ja saunan parissa, ei siis mitään uutta maanpäällä. Jos koittaisi huomenna nukkua aamulla hieman niin saisi tätä univelkaa pienennettyä…