Jassun elämää

Tänään on mielenkiintoinen päivä, meikäläisellä tulee täyteen 5v saman firman palveluksessa. Paljon on mahtunut kommelluksia ja säätöä matkalle mutta ei voi ainakaan työsuhdetta tylsäksi sanoa.

5 vuotta \”perinteisessä firmassa\” ei ole aika eikä mikään, mutta IT-alalla se tuntuu olevan todella pitkä aika. Itseasiassa meitä tämän rajapyykin ylittäneitä ei ole kuin 3 mun lisäksi tässä firmassa – harvinaista herkkua siis viihtyä näin pitkään samassa paikassa Ja toisaalta mikäs tässä on viihtyessä kun hommat on hyvät ja työkaverit mukavia

Rajapyykin ylittämisen kunniaksi Tove leipoi mulle ja duunikavereille kakun työnimellä \”terveisiä perseestä\”, se kuvaa aika hyvin tiettyä ilmapiiriä firmassa ja meikäisen kieroutunutta huumorintajua. Ilmapiiriin vaikuttanee hieman se että eilen meille kerrottiin jo toista kertaa tänä vuonna että tulossa on henkilöstövähennyksiä. Porukalla oli kyllä hymy herkässä kun näkivät kakun ja miettivät sen sanomaa:

Kakku koko komeudessaan

Firmalla olisi tänään pikkujoulut jotka joudun osittain jättämään väliin, menen kyllä napostelemaan Jyrki Sukulan tekemiä sapuskoja mutta jälkibileet saavat olla – jurrissa kun ei ole kovin kiva päivystää Noh, sellaista elämä on – saapahan huomenna aamulla nauraa porukalle kun ne raahautuvat darrassa duuniin… jos raahautuvat

Illan voisi koittaa viettää rauhallisesti hoitaen flunssan rippeitä poies kotisohvalla tai sitten voisi kehitellä jotain kivaa tekemistä prätkälle Ostin eilen siihen kokoputkiston nimellä kulkevan racing-pillistön jota voisi hieman sovitella kiinni

Tänään on ollut pitkästä aikaa kunnon syysmyrsky, merenpinta heilahdellut aika huolellisesti, puita kaatuillut ja porukka ollut ilman sähköä. Kun kerran ei lunta tule niin kai luonnon pitää sitten jotain muuta kiusaa keksiä.

Aamulla herääminen teki taas pitkästä aikaa vaikeata, yö oli ollut hälyjen osalta suhteellisen vilkas ja sen myötä unet jäivät hieman vähille. Tuo yhdistettynä sitten pilkkopimeään myrskykeliin niin ihan parasta fiilistä ei saanut herättyään päälle Kuitenkin jaksoin raahautua asemalle ja suuntailla duunia kohti.

Duunimatkalla käväsin Mehiläisessä työterveyslääkärin luona verikokeissa ja hakemassa yhden reseptin, kai se kerran parissa vuodessa kannattaa lekurissakin käydä – ties vaikka joku kerta ne tajuis kiristellä näitä meikäläisen löysiä ruuveja

Myrskypäivä aiheutti sen että paljoa ei huvittanut edes lounaalle lähteä duunista, paketillinen maksalaatikkoa sai siis kelvata paremman puutteessa – vettä tuli vaakatasossa ja tuuli oli myrskylukemissa, ei ihan mun lempparikelejä

Toi meidän uusi konttori on kyllä mielenkiintoisessa paikassa, sehän sijaitsee samassa kiinteistössä Helsingin käräjäoikeuden kanssa ja kun ikkunasta katsoo niin näkee porukkaa lappaavan ulos ja sisään oikeustaloon. Välillä on tullut istuskeltua ikkunalaudalla kahvia lipittäen ja katsellen minkälaista väkeä tuolla käy. Pukutyyppejä on toki paljon, sitten aika paljon tuonne vähemmistöpuolelle kansa menee, ne ketkä tulevat ilman poliisisaattuetta ovat yleensä manneja tai Afrikan ihmeitä. Poliisin kyydillä sitten tulee sekalaista seurakuntaa aina linnakundien näkösistä sälleistä nuorukaisiin.

Hauskana hommana olen pariin kertaan huomannut tunnistavani joitain henkilöitä mitä tuolla käy, tai niin ainakin luulen. Muutama viikko sitten sisään käveli yksi vanha portsarituttu ja tänään talosta taapersi eräs toinen tuttu ihminen vuosien takaa, tai niin ainakin luulen koska varmaa tunnistamista oli vaikea suorittaa päälle tulleiden kilojen takia – naama näytti kuitenkin jotenkin tutulta joten veikkaan tietäväni kenestä on kyse.

Duunista lähtiessäni oli jotenkin oudon tyyni keli, tuuli ei ollut älyttömän puuskittaista ja vasta keskustassa muisti taas millainen myrsky oli kyseessä. Ihmiset tyhminä koittivat pitää sateenvarjoja huonolla menestyksellä, oikeastaan kaikki nähdyt varjot olivat joko nurinniskoin tai sitten ne lensivät yksinäisinä tuulen mukana.

Kotosalla ilta meni väsymyksen takia aika rauhallisesti. Lenkkisauna ja töllö olivat varmaan \”illan kohokohtia\”. Aluksi meinasin että tänään olisi voinut viettää vaikka leffailtaa mutta eiköhän sekin ole fiksumpi jättää ajankohtaan kun silmät pysyy paremmin auki.

Aamu alkoi mukavasti, jo 1,5 kk:tta vaivannut epätietoisuus prätkän kohtalosta selvisi – vakuutusyhtiö lunastaa sen.

Vakuutustarkastajan soitto kyllä piristi aamua, tieto siitä miten pyörän kanssa käy toi helpottuneen olon – korjausarvion ollessa 5300e ei voinut mitenkään olla pelkäämättä mitä käy jos vakuutusyhtiö alkaa hankalaksi – onneksi ei käynyt. Huomenna pitäisi mennä purkamaan kypäräpuhelimet sun muut härkit pyörästä irti.

Tänään oli firman muuttokin, konttori vaihtui Herttoniemestä Ruoholahteen ja varsinainen souvihan tuo taas oli vaikka muuttofirma hoiti kaiken roudaamisen. Tollasessa muutossa kun on niin paljon muutakin kuin vaan se romujen roudaus, varsinkin meille tekniikan duunareille tuo tuo aina oman mausteensa hommiin.

Uusi konttori on ihan mukava, sain hieman isomman pöydän eikä paikkakaan nyt niin huono ole – sellainen oma rauha on ihan jees. Ainoana miinusasiana tässä päivässä oli ottamani parkkisakot, 40e:n pikavoitto irtosi uuden konttorin pihalta kun mitään virallista paikkaa ei löytynyt. Lohdutuksena sanottakoon että mun lisäksi otti 5 muutakin meidän firmasta tiketin samasta paikasta joten en ole yksin tuon maksun kanssa

Joopajoo, hippaviikonloppu taas edessä, tosin hieman erilainen kuin normaalisti kun sekä lauantai että sunnuntai on kokonaan varattu firman muuton viimeistelyyn.

Vaikka olen päättänyt että en tänne työasioista puhu niin joskus pitää tehdä poikkeusta. Tänään on ollut sen verran erikoinen päivä.

Meillä on firmassa ollut YT-neuvottelut käynnissä jonka seurauksena about puolet firmasta on saanut lähteä – tänään oli sitten se lähdön päivä ja kovinkin oudolta tuntuu. Talo tyhjenee, istut työtuolillasi ja katsot kun monivuotiset työkaverit käy kättelemässä ja toivottamassa onnea jatkoon, joukossa sellaisia ihmisiä joiden lähtö oikeasti tuntuu tosi paskalta – vaikka vastapainoksi jäljellekin toki jää ihan hyviä tyyppejä. Ollut kaikenkaikkiaan aika outo fiilis.

Duunista juuri tuon oudon olon takia kaikki lähtivät hieman aiemmin tänään, oli ehkä parempi lähteä viettämään viikonloppua ja koittamaan rentoutumista – mulla tosin tämäkin päivystyksen kera. Sompailin skootterilla porukoiden luokse lyhentämään tukkaa ja saunomaan – samalla hain hieman unohtuneita tavaroita ja sain Toven avaimenkin mukaan. Tuolta sitten himaan kasveja hoitamaan…

Himaanpäästyäni olikin aika ihmetellä chilipuskia, katselin eilen että joukossa oli aika hyvin kypsiä marjoa, eli ei muutakuin sadon korjuuseen

2 x Super Chile (C. Annuum)

Lämpömittari alkaa kertoa karua kieltään, tänään aamulla kun lähdin duuniin oli asteita +7C ja yöllä oli parvekkeellakin menty lähelle kymppiä – mulla alkaa siis olla kiire keksiä jostain tarpeeksi iso ikkunalauta sisälle ennenkuin kasvit kuolevat kylmyyteen. Toinen vaihtoehto on toki ottaa nuo kohta sisälle ja värkätä joku väliaikaisratkaisu kunnes parempi löytyy – noh, pitää miettiä.

Tää ilta on menny aika pitkälle tölsyn parissa Toven ollessa poissa ajattelin hieman hemmotella itseäni ja letut sopivat tuohon tarkoitukseen paremmin kuin hyvin – maistuivat muuten todella namilta pitkästä aikaa. Lettutaikinan väänsin ihan perinteisesti, tosin hieman kardemummalla höystettynä :

1 Kananmuna
2-3 rkl Sokeria
3 dl Maitoa
½ tl Suolaa
1 ½ dl Jauhoja
2 rkl Kardemummaa

Ihan perussetti siis

Huomenna olisi ohjelmassa mummon synttärit porukoiden luona, hyvää ruokaa siis tiedossa – vinkkien perusteella ahvenfileitä kanttarellimuhennoksen kera ainakin listalla

Viikonloppuun pitäisi saada mahtumaan myös häiden kiitoskorttien postitus, kortit ovat jo kuorissa mutta pitäisi käydä hieman kyselemässä postimaksuista. Kortit päätimme tehdä itse kuultuamme mitä valokuvausliike olisi halunnut noista – 7e/kpl ! huhhuh…

Ollut aika outo fiilis, 5:n viikon hippaputken jälkeen nyt oli eka vapaapäivä lauantaina – tuota toki piti juhlia huolella vetämällä perseet olalle

Viime viikko on mennyt aika rauhallisesti, duunia, duunia, duunia. Torstaina sain skootterinkin poies huollosta ja nyt on siis taas työmatkatkin turvattu – ainakin joksikin aikaa

Prätkän vahingosta ei ole kuulunut oikein mitään vieläkään tuolta ketjujen maahantuojan suunnalta. Jos hiljaiselo jatkuu niin ensi viikolla on pakko alaa pommittaa tuonne ja vaatia jotain vastauksia – jos eivät halua korvata niin sitten katsellaan asiaa kuluttaja-asiamiehen kanssa Katsotaan nyt miten tuo menee…

Viikonloppu on tosiaan mennyt mukavasti, lauantaina kävimme kiskasemassa perinteisen larukiekan jossa kierretään siis kaikki Helsingin Lauttasaaren baarit ja otetaan vähintään yksi mukillinen jokaisessa. Juottoloita tuolla oli viimevuonna 10 ja tänä vuonna jäljellä enää 8. Osa piti siis vetää kaksikin kertaa läpi ja suunnata vielä keskustaan jatkoille. Huolestuttavaa tuo larun baarien kuoleminen – jostain näkee ettemme ole asuneet pariin vuoteen enää saarella

Tänään on ollut perus normipäivä, krapulasta ei ole kyllä ollut tietoakaan mutta aamulla unilahjat auttoivat nukkumaan suhteellisen pitkään – Tove raahautui punkasta ylös joskus puoli yhden aikaan

Safkaksi tein tänään kanalasagnea joka oli höystetty aurajuustolla – ei ollenkaan hassumpaa mättöä ja sitä jäi kivasti vielä evääksikin otettavaksi. On siis ensiviikon safkasettiäkin turvattu.

Ruoan jälkeen lähdimme lainaamaan vanhemmiltani autoa ja siitä sitten Toven mummun luokse käymään. Pari tuntia istuimme tuolla lipitellen kahvia ja rupatellen niitä näitä – oli oikein mukavaa. Tuolta sitten kaupan kautta kotiin siivoamaan.

Vesivahingon korjaukset alkavat olemaan paketissa, lauantaina viimeisiä maalauksia pojat kävivät suorittamassa ja nyt tiistaina on tulossa uudet sälekaihtimet – vakuutusyhtiö kiittää Tuon rempan takia meillä jäi viime viikon siivouspäiväkin väliin, joten paskaa oli aika huolellisesti tälle päivälle putsattavaksi.

Ilta meni tölsyä tuijotellen ja pyykkiä pesten – eipä ole paljon viikonloppu päivystyksestä eronnut, mitä nyt ehkä lauantaina baariin pääsi. Jotta hippaaminen ei unohtuisi alkaa huomenna uusi putki taas

Juupajuu, ei ole pahemmin ollut vapaa-ajasta huolia kun katsoo viimeisten viikkojen työrupeamaa – jokaikinen päivä 24h/vrk duunissa Kunnon päivystäjän elämää…

Viikonloppu meni suhteellisen rauhallisesti haahuillessa, Tove oli kokoviikonlopun duunissa ja lähti yleensä ennenkuin heräsin ja palasi kun olin jo nukkumassa – rauhallista siis. Toisaalta hieman kyllä harmitti koska oli niin nätit ilmatkin, olisi ollut kiva tehdä yhdessä jotain.

Lauantaina käväsin mummojen luona Riihimäellä näyttämässä läppäriltä häissä otettuja kuvia, paperiversioita ei olla vielä keretty teettää joten jotenkin noita piti esitellä. Tuolta sitten vanhempien luokse grillaamaan ja illalla Nikke tuli seuraksi saunomaan.

Sunnuntaina olikin sitten palloilua Lepuskin konesalin ja himan välillä, iltapäivällä kävin Nikellä sufeella ja illaksi tulin kotiin porailemaan seiniä – kunnon rentoutusta

Tänään duunin jälkeen on tullut kierreltyä kauppoja ja ihmeteltyä löytyisikö sopivankokoisia kukkalautoja olkkarin ikkunalle, chilit pitäisi parin viikon sisään saada muutettua sisälle ja oikein muutakaan paikkaa täällä ei löydy – huomattiin vaan että on todella vaikea löytää mitään lähellekään 30cm syvyydellä olevaa kukkalautaa. Laitoinkin viestiä hyvällä perheystävällemme Eerolle joka on aika näppärä tämänkaltaisten juttujen kanssa – toivottavasti sieltä tulisi jotain hyvää ideaa

Nyt alkaa katseet olemaan jo ensi viikonlopussa, on nimittäin eka vapaa viikonloppu kuukauteen joten jotain baarisettiä voisi vaikka kehittää – katsotaan josko vaikka Larun baarikiekasta tulisi jotain

Jooh, on ollut mielenkiintoinen päivä – varsinkin työmatkojen osalta Hain tosiaan eilen faijalta moposkootterin työmatkoja varten lainaan ja tänään olikin totuuden hetki edessä. Peli yllätti mut todella positiivisesti, olin nimittäin odottanut että matkaan kuluu ainakin tunti – toisin kävi

Vaikeuksia tuotti heti aluksi ajella pyöräteillä, reitti töihin (23 km) on tuttu toki autoteitä pitkin mutta pyöräteiden kanssa sai arpoa – varsinkin kun koitin etsiä toki sellaisia mitkä oli varustettu \”sallittu mopoille\” kyltillä. Liikenne pyöräteillä on kyllä jotain ihan kaaosta varsinkin tuollaisen moottoripelin sarvissa, pyöräilijät ja kävelijät poukkoilevat ihan miten sattuu ja koskaan ei tiedä minkä kulman takaa joku hyökkää eteen – saa mennä tosi kieli keskellä suuta.

Jos autoilijat ovat piittaamattomia motoristeja kohtaa niin noita skoottereita ne eivät huomaa sitten ollenkaan tai jos huomaavat niin ohi on pakko päästä missä paikassa hyvänsä vaikka latasin sen mitä tuo räppänä kulki (mittarin mukaan 70 km/h) taajamassakin. Bussikuskit olivat niitä innokkaimpia ohittelijoita ja pari kertaa meinasinkin tulla ojaan kiilatuksi kun \”hkl:n vataset\” koukkivat eteen ohituksen jälkeen.

Motoristien reaktiot olivat aika hauskoja, pari nosti lapasta iloisesti ja yksi näytti liikennevaloissa peukaloakin et nähtävästi olin aika huvittava näky täydessä mp-varustuksessa tuolla pienellä rakkineella. Niskassa oli toki Goret (Org-takki + richan millenium byysat), sidin vertebra-monot, kunnon kevlarvahvikkeiset hanskat ja päässä shoein z-one kuuppa tummalla visiirillä – rotsin alla sitten toki vielä dainesen wave -selkäsuoja

23km:n matkaan (Vantaan Martinlaaksosta Helsingin herttoniemeen) kului tasan 30 minuuttia kun julkisilla duunimatka on lähes tunnin ja mp:lläkin joku 20-25 min, ei siis ihan huono suoritus.

Huomiseksi on luvattu aurinkoista keliä, joten taas varmaan mennään skodella

Vihdoinkin loma on alkanut, kyllä tätä on odotettukin. Nyt seuraavat 3 viikkoa otetaan lungista ja ladataan taas akkuja tulevaa varten.

Loppuviikko duunissa kului aika rauhallisesti, kesäajan hiljaisuus vaikuttaa vieläkin bisneksessä ja konttorin tyhjyyskin on tuntunut melkein pelottavalta – ainoastaan muutama haahuileva sielu siellä on näkynyt kahvia litkimässä.

Eilen tosiaan alkoi kesäloma, tai ainakin melkein – maanantaina pitäisi käydä neuvottelemassa pari tulevaisuuden kannalta tärkeätä juttua ihan aamutuimaan ja sitten voikin nostaa kytkintä ja vaihtaa täysin vapaalle odottamaan häitä.

Eilen mietimme tälle päivälle ohjelmaa, ensimmäinen idea (Lauttasaaren baarikierros) kariutui vähäiseen osanottoon, piti siis keksiä jotain muuta. Noh, netti kouraan ja ihmettelemään… Bling! Idea tuli, ei muutakuin varaamaan matkaa ja aamusta päiväretkelle viroon – ja näin tehtiin sitten.

Aamusella kamat kantoon ja Nordic Jetlinella Tallinnaan, vaikka päivä ei parhaita puolia näyttänytkään niin sateilta vältyttiin ja ihan mukavaa hengailua oli. Kävimme syömässä Turkkilaisessa ravintolassa vanhan kaupungin liepeillä ja nautiskelimme tulilientäkin sopivasti höystettynä omenatupakkaisella vesipiipulla – ihan egypti tuli taas kerran mieleen Muutama tunti kaupungilla palloilua ja ostoksilla käyntiä ja takaisin kotoiseen suomeen. Ihan jees setti.

Tallinna alkaa olla niin tuttu paikka ettei siitä ole paljoa kerrottavaa, kuviakin taisin koko päivänä ottaa 6 kappaletta joten ei niilläkään juhlimaan päästä. Itselläni taitaa olla tallinnan retkiä takana 20-30 kipaletta joten ei ihmekkään että kaupunki tuntuu tutulta

Nyt sitten voisi arpoa itsensä kohta suihkuun ja koisimaan…

Joo\’oh, vuorokausi venäjällä alkaa olla paketissa ja vauhti on ollut hirmuinen. Eilen saapumisen jälkeen on menty aika matalalentoa.

Saapumisen jälkeen muutama tunti ihmettelyä ja lounas, sitten nenä kohti metroasemaa sekavien ohjeiden saattelemana. Yksi sanoi että käänny oikealle ja toinen että vasemmalle, sitten vielä puhelimessa mua koitettiin neuvoa oikeaan paikkaan – ei ihme että kesti

Löysin kuitenkin muutaman kilometrin harhaan käveltyä Dynamon metroaseman ja pääsin jopa oikeaansuuntaan menevään metroonkin – kolmen pysäkin päässä Ville odotti meikäläistä ja vei hotellille vaihtamaan kuteet ennen illan rientoja.

Hotelli oli todella posiviitinen yllätys, todella siistinoloinen ja heti ensimmäiseksi kun saavuimme ovesta sisään meille tyrkättiin käteen lasi shamppanjaa – sitten huonetta etsimään.

Huone löytyi toisesta kerroksesta jonne ei hissikään suostunut mennä ilman että sille vilautti avainta – ei huono setti. Lukaali on todella siisti, kunnon kokoinen parisänky ja vielä ilmainen nettiyhteys bonuksena ei haittaa. Normaalit kylpytakit jne toki löytyvät kanssa, venäjällä 4:nkin tähden hotellissa on pikkumukavuuksia mihin en ole muualla maailmassa tottunut duunimatkoilla.

Pikaisen suihkun jälkeen oli aika lähtee ulos, suuntasimme villen kanssa turkkilaishenkiseen baariin jossa jo muut meitä odottelitvatkin. Tuolla nautiskelimme olutta, ruokaa ja jälkkäriksi omenatupakkaa sisältänyttä vesipiippua – paikallista sishaa siis

Muutamien koukeroiden jälkeen päädyimme paikallisen kämp-hotellin yläkerran kattoterassille, huikeat näkymät yli moskovan ja hinnatkin sen mukaiset – tuoppi kepaa siinä 20 euron luokkaa eli aika tyyristä. Onneksi firma maksoi

Loppuillasta vielä pari paikkaa ja kohti hotellia puolenyön maissa. täyspitkä päivä siis

Moskova on ollut todella piristävä kokemus, kaupunki on todella kaunis ja ihmisetkin slaavilaisen tyylikkäitä. Ainoa mikä meikäläistä ahdistaa on tämä perhanan pukeutumissäännöstö joka sanoo että esim shortseissa ja sandaaleissa ei täällä porukka kulje – eivätkä suosittele sitä muillekaan. Mustissa housuissa ja turvakengissä pukkaa tulemaan kuuma kun lämmintä on siinä 27C kieppeillä ja ukkosilmalla painostavuuskin vaan lisääntyy.

Autofriikille nämä venäjän suuret kaupungit ovat taivas, kävelylenkillä eilen näkyi todella siistejä kiesejä ja erään casinon näyteikkunassa komeili 3 tuliterää ferraria – NAM ! Kelpaisi mullekin… Suuri kansa täällä tosin ajelee volgilla ja ladoilla vieläkin että on noi miljoonakiesit aika harvojen herkkua.

Tänään aamulla koin klassisen mokan, olin muuttanut rannekelloni paikalliseen aikaan mutta känny oli sitten vielä näyttämässä Suomiaikaa – täpärästi kerkesin kuitenkin aamiaiselle ja eipä kai se yksi ylimääräinen tunti untakaan huonoa tehnyt – ainakin siltä tuntui aamulla

Konttorilla on ollut vipinää, muuttomiehet ovat kantaneet kamoja sisään ja porukka on koittanut päästä taas työhön kiinni – meikäläinen on verkkojuttuja katsellut paikallisten it-tyyppien kanssa. Lounasta kävimme vetämässä aussibaarissa jossa tuntui että kenguruiden sijaan tarjoilijat olivat sukua etanoille Siihen malliin hommat siellä kulkivat.

Safkan jälkeen käväsimme paikallisessa atk-kompleksissa, mielenkiintoinen mesta tuollainen parin jäähallin kokoinen kauppapaikka jossa oli satoja pieniä putiikkeja – tuolta sai ihan mitä vaan voi kuvitella liittyvän tietokoneisiin – ei paha mesta ollenkaan.

Duunipäivä alkaa olemaan kohta paketissa ja olisi varmaan aika siirtyillä kohti hotellia, voisi taas suihkuilla ja siitä sitten alkaa arpomaan minne lähdemme – kuulemma tänään ohjelmassa joittenkin jenkkien kanssa kiertelyä ja huomenna onkin sitten jo toimitusjohtajamme saapumassa seuraamme.

Joopajoo, moskovassa ollaan ja ukkosta pidellään. Konttorille saatiin jo toimivaa bittiäkin joten mikäs tässä on ollessa.

Aurinko alkaa vähitellen pilkottamaan tummien pilvien välistä ja juuri tuli sms:llä kutsu syömään. paikallinen maajohtajamme haluaa kai tarjota sapuskaa

Pitänee varmaan lähteä ja jatkaa juttuja huomenna (jollei hotellissa ole nettiä)