Jassun elämää

7 vuotta pärjäsimme ilman autoa, mutta nyt Toven saatua duunia hyvinkäältä tuli auton hommaaminen taas eteen – niin se elämä heittelee. Pari päivää mietiskelimme ja etsiskelimme sopivaa mallia, kunnes oikea yksilö sitten löytyi.

Saimme autosta tarjouksen ja otimme sen viikko sitten viikonlopuksia koeajoonkin, eilen sitten laitettiin nimet papruihin ja ajettiin peli kotiin. Kyseessä on Peugeot 207 Sw HDI 110 FAP vuosimallia 2008, josta luonnollisesti sw-mallin tapaan löytyy lasinen katto – lisävarusteista löytyy sitten mm vakionopeussäädin joka on oikein mukava. Myöskin plussapuoleksi voidaan laskea dieselin kulutus – alle 5l/100km. Ei paha.

Muutama todella huono ilta-auringossa ylivalottunut kuva löytyy :

http://kuvat.net/thumbnails.php?album=166

Juhannus lähenee ja tarkoitus olisi painella autolla neljäpäällä kohti perinteistä viettopaikkaa – Hirvensalmea. Katsotaan mitä tänä vuonna jää tuosta retkestä käteen

• 

Tänään on taas ollut loistavat mopokelit, lämpö kohosi kymmenen asteen tuntumaan ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli todella mukava cruisailla mopolla ja illalla oli sitten hieman toisenlaista ajelua kaverin autolla.

Eilen illalla tulimme kotiin Toven kanssa samaan aikaan, meikäläinen oli viettänyt koko päivän mopon selässä ja Tove töissä. Käväsin eilen mummoja moikkaamassa Riihimäellä ja ajelin sitten ympäriinsä tappaen aikaa. Illalla sitten siivosimme koska tänään aamulla oli vieraita tulossa.

Anna Turusta tuli uuden poikaystävänsä kanssa aamulla vierailulle, edellisestä kundikaverista poiketen tämä sälli vaikutti oikeasti mukavalta ja sellaiselta jonka kanssa voisi johonkin lähteä vaikka viikonloppua viettämään – enkä usko että tuo oli vaan ensivaikutelman harhaa, mutta toki tämänkin aika näyttää.

Annan vierailun jälkeen painelimme vanhempieni luokse aloittamaan grillikauden, tarjolla oli loistavaa pöperöä ja en muistanutkaan kuinka hyvältä grillisafka maistui näin talven jälkeen, tästä on hyvä ponkaista kesän dietti käyntiin

Safkan jälkeen siirryimme kaivariin kahville, olimme sopineet Pekan kanssa tapaavamme siellä ja paikalle tullessamme pekka olikin jo venttailemassa. Muitakin tuttuja nähtiin ja siinä ehdittiin monen kanssa kuulumisetkin vaihtamaan ennenkuin kotiinpäin lähtö taas oli käsillä.

Kotiin päästyäni kaverini pisti viestiä että kiinnostaisiko mua lähteä koeajamaan hänen uudenkarheata Corvetteaan – ai kiinnostiko mua ??? No tottakai.

Keltaisen avoauton livuttua pihaamme tajusin kuinka paljon makeampi peli tuo vette oli luonnossa kuin kuvissa. Lopullisen pedon sai tuntea kun vaihdoimme kuskia ja hyppäsin rattiin. Koneen reilu 400 hevosvoimaa kyllä tuntuivat riittävän siihen koppaan ja luistonestoa oli oikein tervetullut varuste

Corvette C6 Convertible
Moottorin tyyppi V8
Iskutilavuus 5967 cm3
Teho 297 kW (404 hv)/6000 r/min
Vääntö 546 Nm/4400 r/min
0-100 km/h 4,1 s
Huippunopeus 300 km/h

Pakko myöntää että autofriikkinä nyt on hymy herkässä ja olo kuin pikkupojalla. Tollasella pelillä ei tarvitse ajaa edes lujaa nauttiakseen siitä, jo pelkkä tunne että papua löytyy pellin alta on uskomaton.

• 

Aamulla pitkästä aikaa pääsin autolla töihin, olin saanut faijalta kärryn lainaksi jotta veisin sen huoltoon duunipäivän aluksi. Noh, heti ensimmäiseksi arki iski vastaan parkkiksella kun parin asteen pakkasessa kädet kohmeessa sain ikkunoita raapia – oli hiukan kylmä.

Päivä meni mukavasti, tänään sai pitkästä aikaa bamboosafkaakin haettua kun oli kulkuväline millä mennä. Maistui currykanat taas pitkästä aikaa hyvälle.

Duunin jälkeen menin Markantalosta ostamaan uutta mikroa, siinä tuttua myyjää odotellessa löpisin toisen myyjähenkilön kanssa joka osoittautui hyväksi tyypiksi siitäkin huolimatta että hän tunsi siskoni Samaten meitlä löytyi yhteistä taustaa ravintolamaailmasta siinä mielessä että vuosien varrella hän on ollut ovella todella monessa mestassa missä mä oon ollu soittamassa. Tunnin rupattelun jälkeen sain uuden mikrouuninkin ostettua ja aika rapsakan ostinkin, nyt on kaikenmaailman grilliominaisuudet. Opin myös tänään sen että noihin uudempiin mikroihin saa laittaa metallia sisälle, kunhan se metalli ei koske mikron sisäseiniin.

Kotiin tultuani odotti lattialla kirje Porvoon poliisilta, siellä oli siitä meidän kaatumistapauksesta tutkintapöytäkirjat – itse juttuhan on syyttäjällä syyteharkinnassa. Vekkulia on vaan se, että miksi juttu on syyttäjällä kun kaikki todistusaineisto on meidän puolellamme – en käsitä.

Iltasella kävimme vaihtamassa yhden serveriraudoistani tuoreempaan, samalla tapasimme Niklaksen uuden tyttöystävänkin – Jennin. Pakko sanoa että ensitapaaminen ei ollut ihan sellainen että olisin pomppinut ilosta, koska ensimmäinen lause minkä tyttö paukautti suustaan oli tovelle ruotsiksi sanottu \”mehän voimmekin keskustella ruotsiksi sitten\”. Joo\’oh, tuo on hyvä tapa saada mut vittuuntumaan, mun mielestä tuo on yhtä epäkohteliasta kuin porukassa kuiskuttelu. Muuten tyttö vaikutti lyhyen tapaamisen aikana suht hiljaiselta – mutta toisaalta kyllä mäkin menisin hiljaiseksi jos ensitapaamisella tännäkönen apina veistelisi vaan huonoja anaalivitsejä ja muuta huumoria

Koko viikko on unien puolesta mennyt aika reisille, olen saanut unta vasta aina tuossa 01:00-02:00 aikoihin vaikka olisin mennyt nukkumaan jo yhdentoista pintaan illalla – en käsitä miten mun rytmi on näin sekasin. Pitäisi koittaa hieman enemmän nukkua ennen viikonloppua jolloin lähdemme Viroon orgin porukan kanssa…

• 

Nukkumatti ylläti aamulla, kun aamuhomeiset silmät aukesivat näytti kello lukemia 11:10 – jahas, puoli päivää mennyt taas hukkaan. Kuteet niskaan äkkiä ja Lauttasaaren Casa Mareen pizzalle Allun kanssa. Casa Maren pizza oli ihan passeli setti aamupalaksi ja larusta matka taittuikin pienen lenkin kautta takaisin kotio. Matkalla tuli ajettua mm hietsun läpi, pisti ihmetyttämään miten sadat ihmiset jaksavat maata rannalla kun koko taivas oli totaalisen pilvessä – ei pientäkään rakoa mistä aurinko olisi päässyt pilkistämään ja silti porukka keikisteli bikineissä rantsussa.

Suomi on ihmeellinen amisautojen maa, ja mitä olisi amisauto ilman asianmukaista lippispäistä kuskia – ei niin mitään. Kun saapuu liikennevaloihin moottoripyörällä niin ihmeellisesti 99% viereen tulevista noppacorallakuskeista saavat valoissa jotain outoja jalkakramppeja ja alkavat polkemaan nuhaisen 1.3 corollansa kaasupoljinta lattiasta läpi, toisaalta onhan noi karvanoppapelit sen verran kovia rasseja että niistä kannattaakin provosoitua ja lähteä joka valoista hytti pystyssä ihan vaan näyttääkseen heille miten pyörä kulkee – NOT!. Samat noppakuskit tuntuvat kävellessään saavan jonkunmoisia käsikramppeja jos prätkällä ajelet hiljaa kadulla – heti alkaa tulla merkkiä että \”annappa kierrosten laulaa\”. Noh, peukaloa heille vaan

Tänään tuli taas rullisteltua vakio lenkki, en tosin tiedä kuinka fiksua tuo oli kun sykemittari lauloi kokoajan tasolla 190 bpm – ei hyvä. Liekö syynä pari tuntia aiemmin syöty pizza vai se että toipumisaika lihaksilla lenkkien välissä ei ole ollut riittävä – no pakko sanoa lenkki ei ollut helpoimmasta päästä kun jalat valittivat kokoajan. Jotenkin muistui mieleen kevät ja hetki kun teloin häntäluuni ennen Ylläksen matkaa, sain lekurilta tuolloin lihaksenrentouttajia jotka veivät jalat ihan letkuiksi. Tuollainen olo oli lenkin päätteeksi tänäänkin. Noh onneksi jokatiistainen taloyhtiön lenkkisauna teki hyvää rasittuneille lihaksille

Eilisilta ja tämä päivä on tullut tehtyä pakkausharjoituksia tulevia lomamatkoja varten, matkatavaroita parin päivän prätkäretkelle näyttää tulevan 4-5 kg/naama ja tankkilaukku täytenä painaa siinä 4-6 kg välillä – riippuen toki hieman pakkaako mukaan pianon ja sohvakalustonkin Täytyy sanoa että hieman nuo tulevat matkat kutkuttavat mahanpohjassa, aluksi mennään pariksi päiväksi Jyväskylään ja sitten jossain vaiheessa kiertämään Turun saaristoon rengasreittiä. En muista näin mukavaa kesää olleen koskaan vaikka ilmat ovatkin olleet surkeat – parempaa rentoutumista kuin prätkäily saa nimittäin etsiä.

Huomiseksi on luvattu todellista rankkasadetta aamusta iltaan joten tuskin tarvitsee mopottimen kanssa minnekään lähteä, jos vaikka koittaisi pitää tallipäivän ja fiksailla tuo kikotin siihen kuntoon että sillä on mukava lomalla kiertää maata. Ajovarusteetkin pitäisi varmaan huoltaa ja nauhotella uutta matkamusaa minidiscille.

• 

Paluu arkeen on tapahtunut, aamulla kävin hakemassa konttorilta päivystyspuhelimen ja samalla sain aimoisen annoksen tietoa mitä parin viime viikon aikana on työrintamalla tapahtunut – mutta se siitä, tämän osion tarkoitus ei ole käsitellä duuniasioita koska sen kieltää jo työsopimuksenikin

Vanhemmat palasivat tänään mökiltä ja näin pitkästä aikaa koiratkin, Tiiakin oli pirteässä kunnossa vaikka toki pakko myöntää että ei 14v noutaja pirteimmikkäänkään ole kuin varjo nuoremmista. Mutta parasta oli että Tipistä näkyi elämäninto ja sen ilme oli korvaamaton kun se huomasi minun odottaneen hänen kotiintuloaan…

Isä pääsi taas yllättämään, jotenkin olen tottunut sieltä suunnalta tuleviin ylläreihin mutta tämä uusin vetää taas hetkeksi pohjat hän on ostanut nimittäin moposkootterin. Pakko sanoa että en osaa kuvitella isääni mopoilemassa, 60 vuotias ja parikymmentä kiloa ylipainoinen mies pienen moposkootterin päällä aiheuttaa ajatellassakin naurunpurskahdukset. Tämä ostos oli niin hänen tapaistaan, Sulo Vilenin (tv-sarjasta tankki täyteen ja Reinikainen) tapaan “pakko oli ostaa kun sai halavalla” No toisaalta ei mua haittaa, vaikka tallissa on tuo 600 kuutioinen yamaha niin ihan mielellään mäkin kesäisin voin skootterilla ajella

Kävin tänään ajelemassa Kehä I:llä jossa toissayönä nuori mies oli ajanut M5-mallisella sporttibemarilla pöpelikköön. Palokunnan edustajat arvioivat onnettomuushetkellä olleen nopeutta jopa 200 km/h, rajoitus tapahtumapaikalla on 60 km/h. En tiedä mitä näistä sankareista jaksaa oikein ajatella, “lippispäiset amiskuskit” saadessaan isin bemarin käteen unohtavat että heissä ei asu sitä pientä Räikköstä joka tuollaisen tehokkaan auton käskemiseen tarvittaisiin – todettakoon että tässä tapauksessa auto oli kyllä kuljettajan oma, tarkemmin sanottuna vielä veropäätöstä odottava kesän alussa tuotu tuontiauto nahkahousumaasta. Pahinta onnettomuudesta teki sen että kyydissä oli ollut 3 kuskin kaveria – sälli siis vaaransi oman henkensä ohella myös 3:n muun hengen. Ainoa mitä saatan toivoa että kuski joutuisi törkeästä liikenteen vaarantamisesta oikeuteen ja sitä että vakuutus ei korvaisi ajoneuvoa törkeään piittaamattomuuteen vedoten. Kaikeksi onneksi kaikki autossa olleet selvisivät sentään hengissä.

•