Jassun elämää

Kolme viikkoa matkaa takana ja paljon on nähty, oikeastaan yhtään tylsää päivää ei ole ollut. Tällähetkellä istuskelen lentokoneessa matkalla San Diegosta Texasin Houstoniin.

Eteläinen Kalifornia tarjosi paljon nähtävää. Jos listaa pikaisesti pääpaikat missä käytiin niin niitä on aikamoinen määrä:

- USS Midway (persianlahden sodassakin mukana ollut lentotukialus)
- Disneyland (Mikki ja kumppanit)
- Disneyland adventure park (enemmän huvipuistomainen)
- San Diego Seaworld (Tappajavalaat jne)
- San Diego Zoo (Pandoja jne)
- San Diego Wild animal park
- Six Flags Magic Mountain (vuoristoratahuvipuisto)
- Universal Studios
- Hollywood & Beverly Hills
- Los Angeles, Santa Monica ja Long Beach

… ja toki sitten paljon muita paikallisempia kohteita.

Tähänastisen matkan makeimpia juttuja on tosin ollut vierailu Las Vegasiin. Olimme suunnitelleet alunperin että menisimme Vegasiin päiväksi, mutta homma lähti taas kerran hieman lapasesta ja vietimme siellä loppujenlopuksi 5 päivää ja 4 yötä.

Toven lähdettyä viikko sitten takaisin kotiin suuntasimme Niklaksen kanssa suoraan autovuokraamoon ja vaihdoimme nuhaisen Dodge Chargerimme 4 litran V6 moottorilla olevaan Ford Mustangiin – kahden ihmisen auto mutta eihän meitä enempää enää retkellä ollut. Autonvaihdon jälkeen saimme päähänpiston lähteä kohti Vegasia, koska Kaliforniassa oli pilvistä niin ei muutakuin autoon ja 500km kohti Nevadaa.

Vegas oli aivan uskomaton paikka, asuimme kolmessa loistohotellissa ja kiertelimmä casinoita. Hotellit joissa asuimme olivat :

- Stratosphere (300m korkea näköalatorni, jonka päällä huvipuistolaitteita)
- Luxor (Pyramidin muotoinen hotelli)
- Bellagio (luokitus : 5 timanttia)

Luxorissa oli todella hieno Titanic-näyttely, jossa oli yli 300 Titanicista nostettua esinettä, mukana mm ruori jolla viimeinen korjausliike ennen jäävuoreen osumista oli tehty, sekä noin 8 x 5 m palanen titanicista n 10v sitten nostettua seinää (The Big Piece). Näyttely sisälsi myös laivan uudelleenrakennetun pääaulan, hyttejä, sekä paljon taustoja matkustajista.

Kävimme myös tsekkaamassa pari maailmankuulua showta; Criss Angelin taikashown ja ehkä suurimman viihdeunelmani, David Copperfieldin shown. Angel oli pettymys, Copperfield sen sijaan ylitti kaikki odotukset.

Copperfield oli kaikkea sitä mitä odotimma ja vähän päälle. Normaalisti hän esiintyy jäähallinkokoisilla areenoilla, mutta tämä oli pieni ravintolamainen sali – jokapaikasta näki loistavasti. Esityksessä oli klassikkotemppuja Copperfieldin uralta, paljon uutta ja loppuhuipennuksena illan päätempussa kadotettiin 13 yleisön jäsentä – myös minut!

Temppuun mukaan pääseminen oli todella hienoa. Yleisöön heitettiin palloja ja ne kiinni saaneet pääsivät mukaan, meidät istutettiin ilmassa killuneelle lavalle, joka peitettiin ja yleisöstä valittiin porukkaa jokapuolelle lavaa, Niklas kuului näihin “vahteihin”. Verhon takana heilutettiin taskulamppuja, jotta yleisö näki missä olimme. Koko esityksen ajan lavan ali, yli ja sivuitse näki, vieressä olleet “vahdit” olivat kokoajan paikalla – hetken päästä kun verho vedettiin pois niin lava oli tyhjä ja me ilmestyimme aivan salin toiselle puolelle ihmisten keskelle. Ai miten homma tehtiin? No, luonnollisesti lupauduin etten tuota kerro.

Tempun jälkeen illuusioon osallistuneet 13 henkilöä vietiin backstagelle jossa pääsimme tapaamaan ja kättelemään itse David Copperfieldia sekä vaihtamaan muutaman sanasen hänen kanssaan – näimme myös miltä temppu oli yleisön puolelta näyttänyt sekä saimme maestrolta hänen kuvansa nimmareilla. Copperfield-fanille aikamoinen setti

Matka on ollut todella hieno tähän asti ja toivotaan ettei Texas tee tähän poikkeuksia

Kuvia tähän astisesta retkestä löytyy :

Yleisemmin : http://kuvat.net/index.php?cat=11
Eri kohteista tarkemmin: http://kuvat.net/index.php?cat=10

Tänä vuonna oli ideana että kesäloma vietettäisiin hieman aiemmin ja oltaisiin sitten kesä Suomessa duunissa.

Toissailtana saavuimme tänne San Diegon liepeille Kaliforniaan ja täällä pitäisi nyt seuraavat 3 viikkoa viettää, sen jälkeen karkaamme viikoksi Texasiin. Ohjelmassa täällä on perus lomailua.

Sää on todella kohdillaan, elohopea vaeltelee 20-30c välillä ja voi sanoa että lämmintä piisaa

Päivittelen varmaan sillontällön kuvamatskua verkkoon ja ne tämän matkan osalta tulevat löytymään osoitteesta: http://kuvat.net/index.php?cat=8

Sain jo melkein kuukausi sitten vastineen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta, sekä Lääninhallituksen poliisiosastolta Hallinto-oikeudelle tekemääni valitukseen – ensimmäinen oli ihan perusasiallinen mutta jälkimmäinen vastaus oli sama paperi mikä on lähetetty jokaiselle heidän alueella valituksen tehneelle – omalla kohdallani tuossa ei edes vastattu siihen asiaan mistä valitin.

Jotenkin tuntuu oudolta että poliisi ei ymmärrä hallintolakia / perustuslakia. Sielläkun määritellään se, että lakia alemmalla ohjeella ei voi säätää lain kanssa ristiriitaisia asioita. Tästä esimerkkinä Ampuma-aselaki ja sen 119§ määrittelee sisäministeriölle ne oikeudet, joista se voi päättää tai antaa lupaviranomaista sitovia ohjeita. Oikeuksiin ei kuulu jonkin tietyn aseluokan määritteleminen luvan myönnössä vain määräaikaisiin lupiin perustuvaksi pääsäännöksi kategorisesti. Sisäministeriö ei voi täten kumota ampuma-aselain pääsääntöä jonka mukaan luvat on myönnettävä toistaiseksi voimassa olevina. Tällaisesta kategorisesta luokittelusta ei voida määrätä lakia alemmalla kiertokirjeellä jo perustuslakiin nojaten.

Lupaviranomainen on selvästikin käsittänyt tilanteen väärin. Ohje, oli se minkälainen hyvänsä, ei määritelmällisesti voi olla lain yläpuolella tai sisältää lainvastaisia tulkintoja asioista ja periaatteista, jotka on lain, perustuslain sekä lakiehdotuksen perusteluosion kautta jo toisin yksilöity.

Annoin vastineeni näihin kirjeisiin ja toimitin ne määräaikaan mennessä Hallinto-oikeuteen – nyt sitten varmaan odotellaan kuukausia että prosessi etenee.

Voi tosin olla että saan toisenkin prosessin tässä aikaiseksi, koska kävin hakemassa pari viikkoa sitten uuden pistooliluvan taas, joka sekin tuli lainvastaisen ohjeen mukaisesti 10v määräajaksi.

Näin ammunnanharrastajana olen saanut viimeisen pari vuotta lukea lehdistöstä millon mitenkin muotoiltuja ja selvästi puolueellisia uutisointeja – etunenässä näissä on kunnostautunut mm Helsingin Sanomat, jonka tilauksen irtisanoimmekin jokunen aika sitten juurikin tästä syystä. Kun juttuja luki niin mieleen juolahtikin yleensä että minne on kadonnut se uutisointi, joka ei itsessään ota kantaa vaan kertoo faktat, eli antaa lukijan itsensä päättää mitä mieltä on? Tätä uutisointia toki harrastaa moni muukin valtamedia.

Tänään katsoessamme MTV3:n 45min ohjelmaa tuli jotenkin näin ateistihenkisenä ihmisenä sama fiilis mitä Hesarin aseuutisoinneista on tullut – toimittaja oli nimittäin selvästi jo etukäteen päättänyt mitä mieltä asiasta pitää olla. Jutussa käsiteltiin vapaa-ajatettelijoiden halajamaa mainoskampanjaa, missä sloganina on “jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa”. Kampanja on saanut paljon huomiota pitkin Eurooppaa, mutta nyt Suomalaiset bussiyhtiöt ovat alkaneet halajamaan vastaan. Jos ajatellaan uskonnonvapautta, sekä sananvapautta niin aika outoa että vapaa-ajattelijat eivät saa mainostaa julkisissa kulkuvälineissä, kun esimerkiksi Kirkko voi mainostella omia palveluitaan, nuorten nettikirkoista lähtien, siellä ilman mitään mutinoita.

Toki on tiedossa että kirkon pitkät koukerot ovat syvällä politiikassa, mutta nyt ne alkavat selkeästi näkymään jo markkinataloudenkin puolella. Mikäli jotain tämänkaltaisia mainoksia kielletään pitäisi varmaan kieltää myös kaikenlainen poliittinen mainonta. Yhdenvertaisuudesta tässä nyt ei ainakaan ole kyse.

Tänään aamulla kun avasin tietokoneen meinasin lennähtää tuolista selälleni, Arkkipiispa Jukka Paarma ehdottaa, että evankelisluterilaisen kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin. Perusteina hänen mielestestään lisäraha on oikeutettua, koska “taantuma ja jäsenkato syövät kirkon taloutta, mutta sen yhteiskunnallisten tehtävien määrä ei ole vähenemässä”. Koko alkuperäisen jutun löytää : HS

Jotenkin tuntuu kummalta että kirkko ei tajua kansan äänestävän jaloillaan sen vanhoillisuuden ja ahdasmielisyyden takia, sitten kun kansa lähtee niin tuleekin paniikki ja rahaa pitäisi saada lisää. Mutta miksi? Kirkko on miljardiomaisuudellaan varmaankin Suomen rikkaimpia instituutiota ja sen sijoitukset, metsät, kiinteistöt (muut kuin kirkot), taideaarteet sun muut varmasti olisivat muutettavissa rahaksi jos tiukka paikka tulisi. Muutenkin kun katsoo esimerkiksi kirkon tilinpäätöstä vuodelta 2007, joka on reilusti ylijäämäinen, lisärahan vinkuna kuulostaa enemmänkuin oudolta.

Kirkolla on Kauppalehden viime syyskuussa tekemän selvityksen mukaan jättiomaisuus. Vuonna 2007 evankelisluterilaisen kirkon ylijäämä oli noin 45 miljoonaa euroa, kassassa oli likvidejä varoja noin 800 miljoonaa euroa ja varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa – ja tästä väkisinkin puuttuu omaisuutta.

Kirkko saa valtiolta osuuden yhteisöverosta, koska kirkko hoitaa muun muassa väestökirjanpitoa, kulttuurirakennusten suojelua ja hautausta. Nämä kaikki olisivat helposti hoidettavissa muunkin tahon toimesta, väestökirjanpitoa varten meillä on jo väestörekisteri ja hautauksenkin voisi siirtää valtiolle – tämä olisi jopa luonnollista. Kulttuurirakennuksia varten meillä on museovirasto.

Nykyinen malli, jossa yritykset maksavat kirkolle, on jotenkin nurinkurinen. Otetaan vaikka tilanne jossa yksikään yrityksen työntekijä, omistaja tai asiakas ei ole kirkon jäsen – silti täysin uskonnottoman yrityksen pitää maksaa kirkolle. Maassa jossa on uskonnonvapaus tämä on erittäin eriskummallista ja kun muistetaan vielä että tästä rahasta nauttii vaan muutama kirkko kymmenien muiden jäädessä puille paljaille on myöskin tasavertaisen kohtelun näkökulmasta ratkaisuna outo.

Vaikka itse en maksa (enää) kirkollisveroa ihmettelen sitä miksi valtionkirkkoajattelua jaksetaan tukea vanhojen perinteiden vuoksi valtion puolelta. Olisikohan tässäkin aika siirtyä elämään jo 2000 lukua ja antaa EvLut kirkonkin rahoittaa itsensä ilman valtion tukea tai suoraa verotustuloa – kansa heräisi ajattelemaan kun kirkkomaksu tulisi vaikkapa kerran vuodessa laskulla eikä piilotettuna verokorttiin? Tapakristityistäkin yhä useampi löytäisi netistä erosivuston ja prosentit näyttäisivät vieläkin kurjemmilta kirkon kannalta.

Jos kirkon kannatus ja tarve yhteiskunnassa on niin suurta kuin kirkko itse väittää, niin silloinhan se varmasti saisi helposti jäsensä rahoittamaan myös toimintansa ilman valtion auttavaa kättä? Vai onko kirkko kuin yritys, jonka tavoitteena on haalia mahdollisimman paljon maallista mammonaa ja tuottaa voittoa niin paljon kuin pystyy? Siltä tuo ylijäämä tilinpäätöksessä sekä mittava omaisuus melkein jopa näyttää…

Pari viikkoa sitten pohdiskelin valittaisinko Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen minulle antamista määräaikaisista aseluvista hallinto-oikeuteen ja päätös kaartui valituksen puolelle – tänään sitten kärräsin aamulla paperit Pasilaan.

Tutkiskelin sekä ampuma- että perustuslakiamme ja konsultoin asiantuntijoilta tietoa ja suhteellisen selkeästi näin että valitukselle oli aihetta. Taustaa:

Pääasiassa siis pyydän hallinto-oikeutta palauttamaan asian oikaistavaksi, itse oikeusastehan ei muuta suoranaisesti päätöksiä vaan palauttaa ne viranomaiselle muutettavaksi. Vaatimus tarkemmin koskee Itä-uudenmaan poliisilaitoksen tekemiä määräaikaisia lupapäätöksiä jotta hallussapitoluvat saataisiin ampuma-aselain mukaisesti muutettua toistaiseksi voimassa olevaksi.

Itä-uudenmaan poliisilaitos on myöntäessään ostoluvan kyseisille pistooleille asettanut lupaan ehdon, jonka mukaan saatava hallussapitolupa on voimassa määräajan 10 vuotta myöntöpäivästä lukien .

Ampuma-aselaki vuodelta 1998 kuitenkin lähtee siitä pääperiaatteesta että hallussapitolupa tulee myöntää toistaiseksi voimassa olevana, jollei sitä erityisestä syystä ole myönnettävä määräaikaisena.

Ampuma-aselain 53§ kertoo seuraavaa:

Hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot
Hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi HE 183/1997 ko. lainkohtaa selvennetään määräaikaisuuden perusteista seuraavalla tekstillä:

53 §. Hallussapitoluvan voimassaoloaika ja lupaehdot.
1 mom. Ampuma-aseen pysyvään hallussapitoon oikeuttava hallussapitolupa annettaisiin tavallisesti luvan voimassaoloaikaa rajoittamatta. Hallussapitolupa olisi siten pääsääntöisesti annettava toistaiseksi voimassa olevana. Erityisestä syystä hallussapitoluvan voisi kuitenkin antaa määräaikaisena. Tämä voisi olla perusteltua muun ohella silloin, kun kyseessä on luvansaajan ensimmäinen ampuma-ase. Jos luvan hakija ei kykene tarkoin selvittämään aseharrastuksensa laatua ja aktiivisuutta, lupahakemus tulisi yleensä hylätä, koska lakiehdotuksen 45 §:n 2 momentissa tarkoitetut lupaedellytykset eivät tuolloin täyttyisi. Tapauksissa, joissa luvan hakijan antama selvitys aseharrastuksestaan ei täysin tyydytä lupaviranomaista, luvan antaminen määräaikaisena voisi olla kuitenkin perusteltua.

Lupaa haettaessa on selvitetty muun ohella tarkoin harrastuksen kohde ja aktiivisuus, eikä hakija ei ole lain sanan tarkoittama vasta-alkaja eikä kyseessä ole myöskään ensiaseen hankinta. Hakijalla on entuudestaan vastaavia pistooleita, vastaavaan käyttötarkoitukseen, jotka on myönnetty voimassa olevan aselain aikana ja joiden ominaisuudet ovat vastaavat kuin haettujen lupien kohteina olevissa aseissa. Lisäksi hakijalla on jo ennen näitä lupia 4 kpl erilaisia ampumaharrastusaseita, jotka lippaan kapasiteetin ja tulivoiman osalta ovat suurempia kuin hakemuksen kohteena olevat ampuma-aseet ja näiden haluussapitoluvat ovat kaikki myönnetty saman poliisilaitoksen taholta toistaiseksi voimassa olevina.

Suomen Perustuslaki määrittää pykälässä 107:

Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa

asiaa käsitellään myös pykälässä 2:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Itä-uudenmaan poliisilaitos ei ole esittänyt määräaikaisuuden perusteeksi mitään sellaista seikkaa, joka perustuu voimassa olevaan ampuma-aselakiin, hallituksen esitykseen ampuma-aselaista tai siihen liittyviin asetuksiin tahi sisäministeriön toimintavallassa oleviin, asetuksista ja laeista johtuviin päätöksiin. Itä-uudenmaan poliisilaitos on määräaikaisessa lupapäätöksessään vedonnut vain sisäministeriön ohjeeseen SM Dno/2008/1009 kirje 29.09.2008, joka määräaikaisuden perustetta arvioitaessa ja viranomaista sitovana ohjeena on lainvastainen.

Katson että vedoten sekä perustuslakiin että voimassaolevaan ampuma-aselakiin on Itä-Uudenmaan poliisilaitos virheellisesti jättänyt myöntämättä hakeamiani lupia toistaiseksi voimassaolevina ja pyydän tähän Hallinto-oikeudelta nyt oikaisua.

Paperit on tosiaan nyt jätetty ja ystävällinen neitihenkilö kirjaamossa kertoi käsittelyajan olevan lähes vuoden, joten nyt sitten vaan odotellaan

Google on julkaissut taas mainion uuden palvelun, tälläkertaa puhelinteknologiaa ja/tai GPS:ää hyödyntävän ilmaisen Latituden. Ai mikä se on? Noh, lyhyesti sanottuna palvelussa puhelin lähettää silloin tällöin koordinaattinsa googlen palvelimelle ja itse valitsemasi kaverit voivat katsoa omista puhelimistaan tai tietokoneeltaan missä viipotat. Kätevää?

Palvelu ei tarvitse toimiakseen GPS-ominaisuudella varustettua puhelinta, mutta toki jos GPS löytyy niin tieto on tarkempaa. Omassa Nokia E90 Communicatorissani GPS toimii hyvin palvelun kanssa yhteen ja paikannus on tarkkaa. Puhelimissa jossa ei ole GPS-ominaisuutta järjestelmä käyttää GSM:n paikkatietoa, joka on tukiasematoiminteisena hieman summittaisempi, mutta silti yllättää monesti toiminnallaan.

Joitain päiviä palvelua käyttäneenä voin todeta että palvelu on hauska, mutta kannattaa toki miettiä kenelle kaikille tuon näkyvyyden antaa – mustasukkainen puoliso esim ei liene niitä ykkösvaihtoehtoja, muutenkaan en nyt tiedä onko ihan kaikille kavereille kiva kertoa missä menee. Palvelun vahvuutena on toki myös se että eri käyttäjille voidaan antaa erilaisia näkyvyysasetuksia – toinen näkee esim tarkasti missä olet ja toinen kaupungin tarkkuudella, ihan miten itse valitset.

Palvelun kanssa on suositeltavaa olla kiinteä datapaketti, koska vaikka its paikkatiedon lähetys (1 kt/kerta) ei kummoista laskua tuota, niin jos intoutuu katsomaan kavereiden sijainteja mobiilina kartalta alkaa dataa kulumaan ihan eri tavalla kun kartat ladataan netistä lennosta. Toki aina voit katsoa karttoja kotikoneelta ja pitää vaan puhelimen lähettämässä omaa dataasi, tuolloin maksujen ei luulisi yllättävän.

Jos ajatellaan yksinkertaisesti palvelun hyötykäyttöä voisi esimerkiksi hupi-käytön vastapainona ajatella turvallisuutta, itse esimerkiksi ajelen usein kesäisin yksin moottoripyörällä eikä kukaan tiedä missä olen, enkä osaa ennen lähtöä välttämättä edes kertoa minne menen. Tällöin tankkilaukkuun jätetty puhelin kertoo nettiin paikkatietoa esimerkiksi perheelle, jos minua ei ala kuulumaan kotiin, tietävät ainakin mistäpäin suunnilleen lähtevät etsimään. Vaikka puhelin olisi rikkoutunut niin silti netistä näkyisi viimeisin päivitystieto.

Vastapainona tuollaiselle “vakavammalle” käytölle voidaan ajatella esim että voit baari-illan aikana katsella missä baareissa on kavereitasi ja mennä yllätysviisiitille, muutenkin palvelu tarjoaa kätevän ominaisuuden jossa voit käskeä navigoimaan jonkun kaverisi sen hetkiseen olinpaikkaan ja palvelu pistää kartalle tästä ohjeet.

Googlelta löytyy youtubesta palvelua mainostava englanninkielinen video, joka yksinkertaisesti avaa hieman Latituden toimintaa:

Kävin viime viikolla poliisin luona haastattelussa, koska olin hakenut viittä uutta aselupaa ja uusien säännösten mukaan kaikki käsiaseiden hakijat pitää joka kerta haastatella. Itse haastatteluprosessi ei ollut kummoinen, kaksi poliisia jututtivat minua 15min, tsekattiin yhdessä hakemukset läpi ja kerroin vielä suullisesti kaikille aseille käyttötarkoitukset (jotka oli kirjallisesti jo hakemuksissa). Haastattelu hoitui asiallisesti niinkuin se näin kilpaurheilijan kanssa pitäisikin tapahtua, liitteinä oli asianmukaiset harrastuspäiväkirjat sekä toki kauden 2008 kilpailutulokset, mukaanlukien mm SM-kisojen tulokset, seurojen harrastustodistukset, ampumaurheiluliiton alaiset ampujantutkinnot sekä toki lisenssit sun muut vastaavat dokumenti – lääkärintodistusta unohtamatta.

Kaikki luvat myönnettiin, mutta toisinkuin aselaki sanoo, niin poliisi myönsi luvat uusien säännösten mukaisesti 10 vuoden määräajaksi. Aselaki toteaa suhteellisen yksiselitteisesti että luvat olisi pitänyt tulla “toistaiseksi”, kuten kaikki aiemmat lupani ovat. Tästä aiheesta ajattelin valittaa hallinto-oikeuteen.

Heti Kauhajoen murheellisten tapahtumien jälkeen sisäministeriö painoi paniikkinapin pohjaan ja yhden viikonlopun aikana kasasi suhteellisen järjettömän säännöspaketin, jossa laitettiin pistooliluvat määräaikaisiksi ja alettiin vaatimaan kaikenmaailman todistuksia millon mistäkin asiasta – tässähän kukaan ei muistanut että sekä Jokelan että kauhajoen murhenäytelmät tapahtuivat juurikin määräaikaisesti luvitetuilla aseilla, eli määräaikaisuus ei tuollaisilta pelasta ihmiskuntaa. Lääkärintodistukset olivat myös tuossa ohjeessa vaatimuslistalla ja niitä alkoi olla todella vaikeaa saada, koska lääkärit eivät niitä mielellään kirjoita, onneksi itselläni löytyy suvusta lääkäri joka tuntee minut ja homma ei ollut ongelma – kymmenet muut harrastajat joita olen jututtanut eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Lupapaperit saapuivat fyysisesti eilen. Soittelin laitokselle ja ihmettelin kun mukana ei tullut hallintolain vaatimaa päätöstä ja valitusohjetta. Kanslisti, joka puhelimessa oli, vaikutti todella nyrpeältä ja ymmärtäähän sen toisaalta, vaikka selitinkin että ei tässä hänen työtään ole tarkoitus arvostella vaan valittaa ministeriön aselainvastaisesta ohjeistuksesta. Hallinto-oikeushan lukee mitä laki sanoo, eikä katsele ohjeistuksia – ainakaan sen ei pitäisi.

Kanslistin kanssa käydyn puhelun jälkeen minulle jäi muistiinpanoina ylös, että valituspäätökset saisin vasta joskus myöhemmin kun aseluvat olisivat käytetty ja aseet näytetty poliisille (ts hallussapitolupaprosessi käynnistynyt) – tämä tosin muuttui aika nopeasti kun pari tuntia edellisen puhelun jälkeen minulle soitti itse lupaosaston päällikkö joka ihmetteli valitusinnokkuuttani. Sain komisariolle selvitettyä tarkoitusperäni ja hänkin ymmärsi mitä ajoin takaa – kansalaisena minun pitää noudattaa lakia ja jos poliisi ei päätöksessään noudata lakia suoraan (perustuslaissa määritetty) niin minulla on oikeus tästä valittaa.

Poliisia ei sinänsä luulisi kiinnostavan valitanko vai en, koska hehän noudattavat esimiehiltään ja ministeriöltä saamiaan ohjeistuksia, eikä hallinto-oikeus rankaise poliisia vaikka se katsoisi että lupamenettelyssä on tehty virhe. Itseasiassa useat lupakäsittelijät kehottavatkin kaikkia valittamaan lupapäätöksistä, koska heidänkin mielestään ministeriön ohje rikkoo lakia.

Poliisi lupasi toimittaa valituskelpoisen päätöksen ja valitusohjeet pikapuoliin, jään odottamaan niitä ja katson niiden saavuttua mitä teen valituksen kanssa. Onneksi tuttu juristi lupasi auttaa ja lukea valitukseni läpi, sekä auttaa mahdollisesti sen hienosäädössä.

Harvoin tulee eteen pitkiä blogikirjoituksia, joista voi olla kirjaimelleen 100% samaa mieltä – nyt tuollainen tilastollinen oikku on kuitenkin löytynyt. Ketään ei varmaan yllätä että aiheena on tälläkin kertaa tuo uusi aselaki, josta olen jo paljon pulissutkin. Juttu löytyy :

http://www.halla-aho.com/scripta/holmlund_aselaki_turvallisuusvaje.html

Artikkelissa löytyy tietoa aina vanhan aselain perustoista nykyisiin ohjeisiin ja vielä uuden aselain valmistelusta tihkuneisiin tietoihin – kaikenkaikkiaan hyvä tietopaketti oli lukija sitten aselain tuntija tai siitä ensimmäistä kertaa mitään lukeva.

Koska asevastustajat tuntuvat inhoavan tilastoja niin laitetaan pari kohtaa tuolta suoraan tähän (lihavoinnit minun tekemiäni):

Vuosina 2000-2006 Suomessa surmattiin n. 120 henkilöä vuodessa. Henkirikoksista 16% tehtiin tuliaseilla ja 7% luvallisilla tuliaseilla. Jälkimmäisistä suurin osa oli “pitkiä” aseita eli kivääreitä ja haulikoita. Suomessa on n. 650 000 aseluvan haltijaa. Heistä keskimäärin 7,7 oli vuosittain epäiltynä henkirikoksesta. Määrä vastaa 0,012 promillea luvanhaltijoista. Henkirikoksesta epäiltyjen osuus koko väestöstä oli kaksi kertaa suurempi, 0,024 promillea. Tilastojen valossa luvanhaltijat ovat siis lainkuuliaisempia kuin väestö keskimäärin, mikä selittynee yhtäältä sillä, että luvan saaminen edellyttää nuhteettomuutta, ja toisaalta sillä, että pelko lupien menetyksestä hillitsee tehokkaasti luvanhaltijaa syyllistymästä edes ylinopeusrikkomuksiin, väkivallasta puhumattakaan.

Luvallisella käsiaseella tapetaan vuosittain keskimäärin 2,5 ihmistä. (Jokelan ja Kauhajoen tapaukset eivät historiallisesti uniikkeina ole tilastollisesti merkittäviä.) Voidaan tietysti sanoa, että siinäkin on 2,5 ihmistä liikaa. Mihin yksityishenkilö sitä paitsi tarvitsee käsiasetta? Toisaalta samaan aikaan alkoholi tappaa vuosittain suoraan 3000 ihmistä ja on ainakin osatekijänä suurimmassa osassa väkivalta- ja henkirikoksista. Eikö niissä ole muutama liikaa? Mihin kukaan tarvitsee alkoholia?

Kokonaisuudessaan Halla-Ahon kirjoittama teksti sopisi kaikille päättäjille luettavaksi, mutta harmillisesti herran nimi lienee monelle maanjohdossa loikoilevalle kirosana – mikä toki on valitettavaa. Juttu itsessään kun on mainio ja suht puolueettomasti kirjoitettu perustaen aiheet faktoihin, ei tuntoihin.

Tämä viikonloppu tuli vietettyä aika pitkälti Santahaminan varuskuntasaarella suorittamasa Sovelletun ReserviläisAmmunnan (SRA) turvakurssia. Kurssiin kuului ammuntojen ja kokeiden (läpi menivät) lisäksi myös kasa luentoja – mukana poliisin lupayksikön luento aseluvista.

Suomessa on jonkinaikaa nyt ollut mielenkiintoinen tilanne, poliisi sanoo suoraan ettei ministeriöstä tulleet ohjeistukset perustu aselakiin, mutta silti niitä on pakko noudattaa esimiesten käskyllä. Samaan hengenvetoon poliisi itse kehottaa luvanhakijoita valittamaan hallinto-oikeuteen aselainvastaisista lupapäätöksistään. Mielestäni on hölmöä että poliisi viranomaisena tekee yleensä lain kanssa ristiriidassa olevia päätöksiä, varsinkin kun seuraavassa lauseessa todetaan jo että laki menee tiukassa paikassa kaikkien ohjeistuksien ohi ja oikein mainostetaan valitusta. Valitus on toki hyvä idea, mutta jo pelkkä tuon laatiminen kustantaa juristin tekemänä noin 1000e, eli aikamoinen lovi tuostakin tulisi.

Viimeaikaiset ohjeet ovat toki jo pientä osviittaa mitä uusi aselaki on tuomassa harrastajien päänsäryksi ensi syksynä – uutisointi vahvistaa että määräaikaisuudet olisivat tulossa lupiin pysyvästi. Vastuu uusinnan muistamisesta on toki aseen omistajalla ja unohdus tietää aselainrikkomisesta rapsut + muittenkin aseiden takavarikoinnin? Kuinkas moni onkaan unohtanut uusia 10 vuoden passinsa määräajassa? Minä ainakin… Jos jotain positiivista haetaan uutisesta niin täyskielto höpötyksestä on aika pitkälti luovuttu.

Itselläni on tällähetkellä vetämässä 5 uutta lupahakemusta, kun luvat todnäk tulevat määräaikaisina pitää kyllä vakavasti harkita tuota poliisin ehdotusta valituksesta hallinto-oikeuteen. Onneksi Vantaalla lupien käsittely suoritetaan ainakin toistaiseksi sen tään kohtuullisessa ajassa – Helsingissä nimittäin lupahallinto on ruuhkautunut niin, että lupapäätöstä saa odottaa 2-3 kuukautta.

Jottei lupapolitiikan pohdinta veisi mieltä liian apeaksi, laitetaan loppuun kevennykseksi vielä SRA-aiheinen lajivideo :

Lähde: http://www.youtube.com/watch?v=5RnluQoieHI