Mutkaa ja mökkeilyä
Viikonloppu meni mökkeillessä ja tienpäällä, äkkiä laskien kilsoja tuli mulle noin 1400km että aika mukavasti. Osa ajeli toki enemmänkin, mutta mulle riitti toi. Kivaa oli.
Aloituspäivän reitti oli hieman ylimitoitettu, jotta pääsimme edes jotenkin ihmisten aikaan kämpille osa oikaisi 60km, koska mukana ei ollut kuin peilivisiiriä. Perille saavuttiin klo 22:30 (ekat) ja 23 jälkeen loput. Matkalle mahtui 25km rekkajonoa, yllättävän ripeästi taitettu vaalimaa-lappeenranta -legi ja viimeiset satakilsa kiroilua kun alkoi jopa vituttamaan – osa näki eteensä ja osa ei. pitkiä käytettiin ristiin rastiin ja joku huuteli keulamiehelle navigaattorista että minne se seuraava mutka kääntyy.
Eilen herätys oli aikaisin ja matkalle lähdettiin vaikka osa miettikin tuota lähtöä kahdesti. Iisalmeen, joka oli siis kaukaisin piste, ajettiin reippaassa sateessa. Kylmä oli kuin ryssän helvetissä ja pito nollissa, silti perille päästiin. Osa jatkoi tuosta vielä 400km lenkkiä ja osa jatkoi matkaansa 230km mökille takaisin. Mökillä saunaan ja muutama sidukka tauluun, loppujen tultua siirryttiin nuotiolle istumaan ja löpisemään.
Ekaan kahteen päivään nähtiin elämyksiä, muutama läheltäpiti -tilanne – ehkä kovimpana eilen löydetty helvetinmoinen heittopaikka tiessä joista 3 pyörää lähtivät molempien renkaiden osalta ilmojen teille kuskien suorittaessa ilmalennon aikana mitä ihmeellisimpiä kevätjuhlaliikkeitä. Onneksi mitään ei sattunut, vaikka ainekset olivat vaikka mihin.
Aamu alkoi tänään mukavasti ja aamiaisten jälkeen oli aika pistää mökki kuntoon ja painella tielle, tosin sitä iloa kesti vaan parikymmentä kilsaa kun Bluesmanilta loppui bensa. Oli pyörä nähtävästi ottanut sen verta itseensä lentokapteenikurssin loppukokeen laskeutumisosiossa edellisenä päivänä, että bensavalo oli mennyt sököksi rytäkässä. No onneksi huoltikselle ei ollut kuin 10km ja lisää menovettä saatiin hetken päästä.
Tiet olivat mutkaisia ja maisemat hienoja. Ajeltiin, pysähdeltiin kahville ja tupakille sekä taas ajettiin. Vasta Lahdessa jouduimme kiskomaan kurapukua niskaan kun sade alkoi saavuttamaan, loppumatka taitettiinkin sitten nopeinta reittiä sadevermeet niskassa.
Hemmetin hyvä retki oli ja usea henkilö huomasi kuinka hiton mukavia PMR-puhelimet on tuollaisessa letkassa. Meillä oli jokaisessa fillarissa radiopuhelin ja kypärässä sarjat noita varten, kaikki kommunikointi voitiin hoitaa puhumalla ja kaikenlainen viuhtominen jäi vähemmälle – myöskin viihdettä oli tarjolla Petrin kertoessa jatkuvasti vitsejä tai lauleskellessa
