Taas on yksi juhannus ryypätty, tälläkertaa vielä ekstrapäivän voimin, koska olimme liikenteessä jo torstaina. Kivaa oli ja väsymyksestä huomaa ettei enää jaksa niinkuin ennen.
Aiempien vuosien tapaan olimme Jussina Niklaksen mökillä Hirvensalmella. Mökki on mukavan askeettinen tuollaiseen parin päivän rupeamaan, mutta en siellä kyllä kovin pitkään jaksaisi olla – kyllä sähköt ja jotkut mukavuudet on poikaa mutta tosiaan tuollaiseen ryypiskelyyn ihan jees mesta.
Tälläkertaa emme menneet Lahden kautta vaan pukkasimme molemmat suunnat Kouvolan kautta, tämä oli oikeasti voittajan veto ja oikeastaan kertaakaan ei matkalla vauhdit tippuneet alle rajoitusten – ei jälkeäkään mistään juhannusruuhkista ja perille päästyämme ensimmäinen ruuhka näkyikin kaupassa vasta. 393e (yli puolimetrinen kauppakuitti) myöhemmin olikin aika siirtyä mökille kippaamaan ja saunomaan. Koko menon voi todeta kuvista joita taas tuli muutama :
http://kuvat.net/albumi/thumbnails.php?album=130
Kesälomakin lähestyy, perjantaista lähtien seuraavat 4 viikkoa on pelkkää lomaa ja voi ottaa rennosti, ai että tuota on kaivattu. Huonoksi tuuriksemme tosin on sanottava että viikonlopuksi on suoraan jo luvattu kaatosadetta…
Taas on tapahtunut paljon, koko viikonloppu meni kuin siivillä ja senkin jälkeen on näperrelty kaikenlaista. Toivottavasti kesälomaksi hieman hellittää…
Viikonloppuna lauantaina hoidettiin kauppasetit kuosiin, sekä pistettiin työhuone kokonaan uuteen uskoon. Parin viikon päästä meille tulee piano ja sille piti saada tilaa – atk-pöytä joutui väistymään ja hieman muutenkin muutettiin järjestystä.
Sunnuntai kului mukavasti Toven suvun mökillä, saunottiin, uitiin ja uitettiin koiria – grillattiinkin kuten mökkeilyyn kuuluu ja nautittiin vaan elämästä. Tuo mökki on helmi mesta nopeisiin vierailuihin, koska matkaa sinne on vaan parikymmentä kilometria, paljon vähemmän siis kuin meidän omalle mökille Mikkeliin.
Eilen oltiin teatterissa, tarkemmin lintsillä katsomassa UIT:n Da Lintsi koodia. Esitys oli ihan jees ja oli muutenkin mukavaa käydä pitkästä aikaa lintsillä kun ei ole vuosiin siellä kerinnyt käydä. Tänä kesänä pitää tuokin “puute” taas korjata.
Tänään sitten taas on sadellut, molemmat suunnat työmatkoilla tuli vettä ihan reippaasti ja kamppeet kastuivat kunnolla. Onneksi otin aamulla nahkapuvun siijaan goretexit joissa sadematkailu on hieman mukavampaa.
Kotiin palattuani suunnitelmat hieman muuttuivat, olin ajatellut vaihtaa chileille ravinteet ja rakentaa yhden uuden linux-padan valmiiksi. Itseasiassa tein noikin mutta sitä ennen juurruin pariksi tunniksi pihalle rakentamaan uutta “lavaa” pihamaalle. Siinä akkuporan kanssa riehuessa aika meni kuin siivillä.
Huomenna olisi taas perjantai ja viikonloppu edessä – lomakin lähenee kovaa vauhia.
On ollut taas todella nätti keli, aamulla herätessäni mittari näytti +10c ja duunimatka prätkällä oli jopa viileätä, mutta iltapäivän saunafiilis nahkapuvussa olikin jo jotain toista.
Kotiinpäästyäni ei huvittanut lähteä ajelemaan, koska juuri oli saanut hikiset kledjut pois päältä. Sen sijaan vielä hullumpi idea tuli päähän; pakko päästä rullaluistelemaan. romut niskaan ja 10 km lenkki tuossa paahteessa vei miehestä mehut – hyvin huomaa että viime syksyn kunto ei ole enää tallella, koska matkaan kului 10 min normaalia enemmän (35 vs 45 min). Noh, alku on aina kankeaa.
Suunnittelin huomenna polkevani duuniin, mutta taidan jättää väliin. Veikkaan että tämän lenkin jälkeen taas jalat eivät huomenna kaipaa 40 km fillarilenkkiä mutta katselleen sitä vielä tässä lähiaikoina.
Tänään on ollut taas todella nätti päivä, joten mikä olisikaan parempaa ajanvietettä ollut kuin prätkäily…
Normaalin ajolenkin sijaan päätin aamulla lähteä moikkaamaan Anttia Nauvoon, sinänsä moni sanoisi että \”mitä tuosta\” mutta ehkä erikoisinta on ajaa 420 km yhden kahvikupin ja puolentunnin rupattelun takia 
Matkaa tosiaan tuli 210 km suuntaansa ja maisemat vaihtuivat vilkkaasti, kovin paljoa ei mutkatietä ollut kun motaria päätin ladata, mutta varsinkin saariston pikkutiet olivatkin sitten kivaa vastapainoa tuolle.
Antti oli hommannut itselleen taas uuden museopelin, vanhan AJS:n vuodelta 54. Yksipyttyinen brittimopo mun busan rinnalla sai kyllä kunnioittavaa hiljaisuutta aikaan, tuollaisen pelin ajaminen vaatii nimittäin asennetta ja paljon. Automatiikka on vieras sana ja esim sytkää joutuu säätämään ajossa ja pakovenallekin on oma kahva stongassa. Hieno peli.
Antin AJS
Ylpeä omistaja antamassa näytettä miten peli käynnistyy
Näkymää Nauvon lautalta
Matkalehmäni lautan kyydissä
